Upea Islanti - Kohti Pohjoista



Pohjois-Islanti

Toukokuu 2014

Pohjois-Islannissa on yleensä parempi sää kuin etelässä, koska Atlantilta tulevat matalapaineet eivät vaikuta sinne yhtä voimakkaasti. Suuntasimme Höfnistä kohti Mývatn järven aluetta, jossa on todella paljon nähtävää. Olin katsonut kartasta, että rannikkotie mutkittelee vuonojen mukaisesti ja ajaminen vie aikaa. Niimpä olin bongannut meille oikoreitin. Tämä oikoreitti on sellainen, josta vielä normaalilla vuokra-autolla selviytyy. Käytännössä kaikki muut sisämaan tiet ovat ns. F-teitä, eli niihin tarvitaan korkealla maavaralla varustettu oikea neliveto. F-teillä ajaminen tavallisella vuokra-autolla on kielletty.

 



Pieni tauko.

Oikoreittimme kulki tietä numero 939. Tämä oli hyvä idea!
Reitti oli 60km lyhyempi kuin rannikkoa pitkin.

 

Tie nousi todella korkealle ja jyrkästi. Neliveto oli täällä tarpeen.

 



Aja varovasti!

 

Islannissa on tyypillistä että romuttuneet autot jätetään tien varteen muistutukseksi muille turvallisesta ajamisesta. Etelässä tien varressa oli rakennelma jonka päälle autonraadot oli nostettu, ja suuri kyltti "tässä kuoli kolme". Tiet ovat kapeita ja mutkaisia, se saattaa tulla monelle turistille yllätyksenä.

 

Päivän ensimmäinen nähtävyys oli mahtava vesiputous Dettifoss. Putous sijaitsee Pohjois-Islannissa Jökulsá á Fjöllum -joessa, jonka vedet ovat peräisin Vatnajökull jäätiköltä. Putoukset ovat yli 100 metriä leveät ja 44 metriä korkeat. Virtausmäärä on Euroopan vesiputouksista suurin, vettä virtaa 200 kuutiometriä sekunnissa!



Putous oli mahtava! Valitettavasti lunta oli vielä niin paljon
ettemme päässeet liukastumisvaaran vuoksi lähemmäs katsomaan.

 



Voimakas putous aiheutti nousevan vesisumun josta muodostui upea sateenkaari.

 

Seuraavan pysähdyksen teimme lähellä Kraflan tulivuorta. Hverir on geoterminen alue, jossa haisee aivan karmaiseva kanamunapieru! Täällä todella tapahtuu; maassa olevat tötteröt "fumarole" puhisevat höyryä ja mutalähteet kuplivat tulikuumina. Vaikutti siltä että maankuori kohta halkeaa, kun paine sen alla oli niin kova.



"Puhina" oli melkoinen.



Haiseva mutalähde pulputtaa.





Liian lähelle ei ole menemistä.

Tällä geotermisellä alueella sijaitsee myös Kraflan 60 megawatin  voimalaitos. Islanti tuottaa kaiken sähkönsä kotimaisella uusiutuvalla energialla. Olisimme halunneet tutustua voimalaitokseen, mutta vierailuja järjestettiin vasta 1.6. alkaen. Harmi!





Kraflan voimalaitos.

Aikamme nähtävyyksiä kierreltyämme suuntasimme kohti Stöng Guesthousea jossa yöpyisimme seuraavat kaksi yötä. Paikka oli ihastuttava perinteinen maatalo jossa kasvatettiin lampaita. Pääsimmekin heti asiaan, meidän pyydettiin lampolaan katsomaan kun lammas karitsoi!



Farmi



Pikku karitsoita käyskenteli ulkona.



Uuhi sai 3 pientä karitsaa. Niitä piti tulla vain
kaksi mutta kolmaskin putkahti!  Tuntui hurjalta vain seurata vierestä näiden räpiköintiä.



Yksi aiemmin syntynyt söi halukkaasti tuttipullosta.

 

Illalla kävimme rentouttavassa kylvyssä. Majatalossa oli kaksi ulkoallasta, joihin tuli kuuma vesi putkia pitkin suoraan maan sisältä. Vesi oli jännän limaista ja siitä jäi ihoon liukas pinta, mistähän tämä johtui?

 

Päivä 4 - Mývatn järven alue, Húsavik ja valaat

Seuraavana aamuna totuus iski vasten kasvoja. Aamupalalla oli farmin omaa lammasta tarjolla. Erilaisina leikkeleinä, eri tavoilla maustettuna, myös karitsaa. Nielaisin muutaman kerran, mutta maistoin näitä itsetehtyjä herkkuja, totta kai. Ja ne olivat todella hyviä! Lampaita kasvatetaan ruoaksi, piste.

Lammas-aamupalan jälkeen lähdimme kohti pientä Húsavikin kaupunkia. Húsavikissä on valasmuseo, jossa on paljon mielenkiintoista nähtävää ja tietoa valaista. Vierailun jälkeen totesimme, ettemme missään nimessä edes harkitse valassafaria. Ne ovat kalliita, valaiden näkemisestä ei ole mitään takeita ja mikä pahinta; esimerkiksi valaiden kuulo on heikentynyt meressä voimakkaasti lisääntyneen melun takia, joka vaikeuttaa niiden keskinäistä kommunikointia, suunnistusta sekä ruoan etsintää. Yksi syy valaiden rantaan ajautumiseen onkin juuri niiden heikko kuulo tai jopa kuurous.



Húsavikin satama.



Valasmuseosta.

 



Dokumentti valaiden pyynnistä.

 

Osa Islannin teistä on soraa ja rapa roiskui! Vuokra-auto alkoi olla niin likainen, että harkitsimme sen pesua... Iloiseksi yllätykseksi pesu olikin ilmainen!



Vuokra-automme Subaru Impreza

Seuraavaksi vierailimme Hverfjall tulivuorella. Se on sammunut tulivuori jonka kraatteri on halkaisijaltaan n. 1 km. Ylös oli melkoinen kipuaminen. Pidän itseäni ihan hyväkuntoisena ihmisenä, mutta kyllä hengästytti ja jouduin muutaman kerran pysähtyä happea ottamaan!






Ylös vei jyrkkä ja irtokivinen polku, jonka kipuaminen otti kunnon päälle.





Osa ihmisistä kiersi kraatterin ympäri kävellen (huomaa pienet pisteet)

Dimmuborgir - laavametsä. Ei ole vaikea kuvitella, kuinka pienet peikot ja maahiset piilottelisivat luolissa ja erilaisissa laavamuodostelmissa. Islantilaiset uskovat moniin taruihin ja satuolentoihin.



Laavametsää pääsi kiertämään asfaltoitua reittiä pitkin.



Laavametsässä oli paljon luolia ja mielenkiintoisia kivimuodostelmia.

 

Mývatn järvi on saanut nimensä siellä parveilevien hyttysten mukaan. Satuimmekin paikalle juuri sopivasti nähdäksemme tämän hyttysten "pyörremyrskyn". Näillä hyttysillä ei ole pistintä, eikä Islannissa elä lainkaan pistäviä hyttysiä. Ilmeisesti ilmasto ei ole hyttysille kovinkaan otollinen. Ainoa haitta on, että ne yrittävät tunkea silmiin ja korviin!

 



Todellinen hyttysmyrsky. Tätä uskalsi katsoa vain auton sisäpuolelta.



Hyttysten hyökkäys!



Mývatn järvi.



Skútusstaðirin pseudokraatterit. Samanlaisia on kuulemma vain Marsissa ja täällä?

 

Kävimme vielä päivän päätteeksi rentoutumassa Myvatn Nature Baths  -kylpylässä. Kylpylä on huomattavasti edullisempi kuin Reykjavikissa sijaitseva Blue Lagoon. (jossa emme käyneet) Kylpylä oli miellyttävä eikä hinta ollut kovin kallis (n. 25€ kun Blue Lagoonin liput maksavat 40€ ylöspäin) Ottaen huomioon että Blue Laagonin vesi on viereisen lämpövoimalan lauhdevettä, jättäisin sen väliin, mikäli vain olisin menossa Pohjois-Islantiin. 




Nature Baths kylpylän altaita.



Ainoa miinus tässä kylpylä-kokeilussa oli, että toisen altaan vesi oli mielestämme liian kuumaa (tuntui että iho palaa) ja toinen taas sen verran viileää, että iho meni kananlihalle muutaman minuutin oleskelun jälkeen. Onneksi saunaan pääsi lämmittelemään (tai siihen toiseen altaaseen missä iho meinasi palaa...) Ja sitten se perinteinen: omaa tyhmyyttäni liukastuin altaassa, koska pohja oli aivan käsittämättömän liukas. Polvet ruvella ja kipeänä kohti uusia kompurointeja siis.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron Akureyristä, Islannin toisiksi suurimmasta kaupungista.

- Suvi