Voiko lentokoneen korjata jesarilla?

Tai voivatko jalkatilat olla liian isot?

Kevät 2016

Kerron vastaukset heti alkuun; kyllä, lentokoneen voi korjata jesarilla! Ainakin jos kyseessä on matkatavarahylly. Jalkatilat taas puolestaan eivät voi olla liian isot, vaikka ikäväähän se on jos ei meinaa ylettyä tarjottimelle.. Kerrankin meillä siis kävi tuuri, pääsimme istumaan varauloskäynnin kohdalle. Ainoa miinuspuoli näissä paikoissa on se, että mitään tavaroita ei saa pitää lattialla nousun ja laskun aikana, mutta nämä jalkatilat. Kyllä kiitos. En oikein tiennyt miten päin olisin pitkiä jalkojani pidellyt.

 

 

 
Olimme palaamassa Sveitsistä, ja kaikki matkustajat istuivat jo koneessa lähtöä odottaen kun  SE tapahtui; matkatavarahyllyn kansi korkkasi. Laukku sen sisällä oli liian suuri, ja kannen sarana rikkoutui. Ihana lieveilmiö sen jälkeen kun lähes kaikilla lentoyhtiöillä ruumaan menevä matkatavara tuli maksulliseksi; kaikki raahaavat ylisuuria käsimatkatavaroita säästääkseen muutamia kymppejä. Tapahtuneen jälkeen ensiksi tuli mieleen että voi hemmetti, tämä tulee kestämään, päästääköhän ikinä kotiin, kello oli paljon ja koneen arvioitu laskeutumisaika Helsinkiin oli puolen yön aikaan. Ja seuraavana aamuna piti tietysti mennä töihin!

 

Sitten alkoi ihmettely, mitä nyt tehdään? Ensin hylly tyhjennettiin ja sitä yritettiin saada pysymään kiinni, tämä ei kuitenkaan onnistunut. Matkustajatkin ehdottivat (vitsillä) teippaamista koska hyllyn kansi retkotti irrallaan, ja tämä esti turvallisuussyistä lentämisen. Harkittiin, että tekniikka tulisi korjaamaan hyllyn, mutta kauanko se veisi aikaa? Sitten henkilökunta teki yllättävän päätöksen, he oikeasti teippasivat hyllyn! Lentoemännilläkin on ilmeisesti apuvälineenä vanha kunnon jeesus-teippi. Aivan mahtavaa, maalaisjärki ei ole vielä kadonnut!

 

Pisteet tälle nimeltä mainitsemattomalle lentoyhtiölle järkevästä toiminnasta. Myöhästyimme aikataulusta vain noin puoli tuntia, ja jaksoin herätä töihin aamulla.

 

JES!

 

- Suvi

Sveitsi - Rheinfall (Reinin putoukset)

Euroopan suurimmat vesiputoukset

Kevät 2016

Viimeinen päivä Sveitsissä oli sateinen, niimpä ajelimme siellä täällä  ja kävimme mm. Zürichin keskustassa sekä katsomassa kahta eri ydinvoimalaa. Vaikka Sveitsi on kehittynyt ja sivistynyt maa, sijaitsee siellä silti maailman vanhin toiminnassa oleva ydinvoimala joka pitäisi jo kuntonsa puolesta sulkea. Tämä on mielestäni aika pelottavaa, ydinvoimala sijaitsee vain muutamien kymmenien kilometrien päästä Zürichistä..

Beznaun ydinvoimala

 

Mutta sitten itse asiaan. Koska aikaa oli, päätimme käydä katsomaan Euroopan suurimpia vesiputouksia. (Olin ymmärtänyt että Islannissa sijaitseva Dettifoss olisi virtaus-määrältään Euroopan suurin, mutta ilmeisesti Reinin putouksien virtausmäärä on keväisin vielä tätäkin suurempi) Reinin putoukset ovat n. 23 metriä korkeat, mutta sitäkin leveämmät ja veden pauhu on mahtava. Dettifoss Islannissa vie kuitenkin voiton, joka suhteessa.

Turisteja täällä oli jonkin verran sateisesta säästä huolimatta. Maksullista parkkipaikkaakin joutui hetken odottamaan. Sade piti kuitenkin onneksi taukoa vierailumme ajan, mutta voin kuitenkin kuvitella kauniin kesäpäivän turistimäärää. Täällä oli myös varoituskylttejä taskuvarkaista. Helppoa työtä kun ihmiset keskittyvät ihastelemaan mahtavaa putousta ja veden melu peittää hyvin muut äänet (ja keskittymiskyvyn) alleen.
 

 

 

Kauniina kesäpäivänä olisi kiva mennä veneellä putousten keskellä olevaan saarekkeeseen, mutta näin sateisena ja kolean kylmänä päivänä tämä ei tuntunut hyvältä idealta. Menijöitä riitti silti, lähinnä toppatakkeihin pukeutuneena. Reinin putoukset olivat hienot, jos liikut lähistöllä, suosittelen käymään vierailulla, ehkä jopa veneretken kera!

 

- Suvi

 

Sveitsi - Vuoristoteitä mutkitellen

Perinteinen majatalo mutkatien varrella

Kevät 2016

 

Suuntasimme Grimselsolan mutkateiltä Meiringenin läpi kohti seuraavaa majapaikkaa, joka sijaitsi vuorella, lähellä kaupunkia nimeltä Schwyz.

 

Näkymä Lungernin laaksoon.

Vitznaun mutkainen rantatie.

 
Emme meinanneet ensin millään löytää majapaikkaa. Navigaattori väitti meidän olevan jo perillä, ja paikka näyttikin vähän samalta kuin varausvahvistuksen kuvassa. Jatkoimme tietä eteenpäin vaikka se kapeni ja alkoi mutkitella ylöspäin vuorenrinnettä. Lopulta löysimmekin oikean paikan, viehättävän pienen majatalon nimeltä Berggasthaus Hand. No, nimikin jo kertoo että majoitus on vuorella, mutta en minä sitä ollut tajunnut, Bookingin kartta kun ei näytä korkeuseroja. Majataloa piti ihastuttava pariskunta. Lattioilla oli räsymatot ja tunnelma oli lämmin. Juuri tällaisista paikoista tykkään! Hintakin oli kohtuullinen, n. 90€ yö sisältäen maittavan aamupalan.

 

Aika korkealla olimme, luntakin oli vielä.

Aivan huippu lakanat! Kyllä näissä kelpasi nukkua.

 

Hetken levättyämme, lähdimme vielä ajelemaan Vitznaun rantatietä uudelleen, maisemat olivat siellä kohdillaan, vaikka kuvia en niistä autosta käsin saanutkaan. Katselimme myös jotain ruokapaikkaa, ja lopulta nälkä oli niin kova että oli vain pakko pysähtyä johonkin. Päädyimme ehkä hieman liian hienoon ravintolaan ja pizzat ja kokikset tulivat maksamaan noin 50 euroa. Ihanan halpaa! Nälkä ainakin siirtyi. Viereisessä pöydässä oleva vanhempi pariskunta kysyi meiltä olemmeko Suomesta, hän tunnisti puheesta. Hauska sattuma, hän oli joskus nuorempana käynyt reppureissaamassa Suomessa. Muutenkin ravintolassa oli rento tunnelma, eikä meitä katsottu pahalla (paitsi henkilökunta) vaikka olimmekin ulkoiluasut päällä.

 

Mahat pizzasta pömpöttäen, ajoimme vielä majatalon ohi katsomaan mihin asti tie veisi. Se nousikin vielä aika paljon korkeammalle, jonka jälkeen lähti laskeutumaan kohti todella kaunista Oberibergin kylää.

                                                                                               

 

Juttelin majatalon omistajan kanssa seuraavan päivän säästä, ja siitä että päivästä olisi tulossa sateinen. Hän sanoikin että kyllä, yöllä sekä huomenna tulee vettä, tai siis lunta. Oli vielä sen verran kylmää. Heräsimmekin seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen valkeaan maisemaan.

                                                                                                

 

 

Eikä harmittanut yhtään, oli tämäkin sumuinen näkymä omalla tavallaan kaunis ja kokemisen arvoinen.

 

- Suvi

Sveitsi - Aareschlucht ja Grimsel Pass

Pieni sola- ja vuoristoseikkailu

Kevät 2016

 

Toisen matkapäivän aamuna suuntasimme kohti Meiringeniä. Olin katsonut matkaa suunnitellessani että sieltä löytyy mielenkiintoiselta vaikuttava kanjoni, Aareschlucht. Se on noin 1400 metriä pitkä, korkeimmillaan 200 metriä ja kapeillaan vain noin metrin leveä. Paikka olikin sellainen ettei sinne vahingossa eksy, koska se ei ollut varsinaisesti minkään reitin varrella. Kanjoniin päästäkseen täytyy maksaa pääsymaksu, joka oli mukavan edullinen, vain n. 6 euroa henkilöltä. Ja mikä parasta, tänne ei ollut lainkaan tunkua.

Huvittavaa oli että kassalla oleva henkilö ei ollut koskaan aiemmin törmännyt credit/debit korttiin, eikä hän ymmärtänyt lainkaan miten kyseinen kortti toimii. Sain kuitenkin pienen säätämisen jälkeen maksettua liput, ja kerroin hänelle että tällaiset kortit ovat ainakin Suomessa hyvin yleisiä. Kassahenkilö pyöritti silti päätään huvittuneena ja ihmetteli, miten pankki- ja luottokortti voivat olla samassa kortissa.

Kanjoniin päästäkseen piti kävellä lyhyt pätkä hiekkatietä, jonka jälkeen alkoi seinään kiinnitetystä kävelysillasta ja tunneleista koostuva osuus. Tämä olikin aika jännittävää, kävelysillan kansi oli puuta, ja laudat oli vain sahattu oikeaan muotoon ja pudotettu metallisten pidikkeiden päälle. Ne klonksuivat kävellessä ja tämä teki kokemuksesta ehkä vielä hieman jännittävämmän.

Kanjonissa oli todella kylmä, varsinkin tunneleissa, joten sinne kannatti pukeutua kunnolla. Pipo ja hanskat eivät olisi olleet liioittelua. Emme päässeet kävelemään reittiä aivan loppuun asti, jossain kohtaa vastaan tuli suljettu portti. En ole varma oliko pidemmällä vielä huoltotyöt kenties kesken, vai miksi osuus oli suljettu. Tämä hieman harmitti koska aivan päässä olisi käsittääkseni ollut vielä jonkinlainen vesiputous.

 

Vesi oli todella kauniin turkoosia.

 

Kanjoni-visiitin jälkeen kello ei ollut vielä kovinkaan paljoa, joten päätimme lähteä kokeilemaan miten pitkälle Grimselsolan tietä pääsisimme ajamaan. Sola oli vielä virallisesti suljettu, ja odotimme vain koska edessä olisi puomi. Maisemat muuttuivat nopeasti lumisiksi, tie todella mutkaiseksi ja jännitysmomentti kasvoi samaa tahtia. Pääsimme ajamaan tietä yllättävän pitkälle, kunnes matkanteko päättyi siihen että edessä oli lumivalli. Tie oli osittain myös vain yksikaistainen, koska toinen kaista oli lumen vallassa. Tietä ilmeisesti ylläpidetään läpi talven sähkövoimalalle joka sijaitsi Räterichsbodensee -järven ja sen padon kyljessä.

 

 

 

Koska edessä oli umpikuja, käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa kohti seuraavan yön majoitusta, joka muuten sijaitsi aika korkealla vuorella, mutkaisen ja kapean tien päässä...

 

Lopuksi pieni vinkki: Kanderstegissa n. 43 kilometriä Interlakenista, on mahtavan näköinen turkoosi lampi nimeltä Blausee, jonka vesi on niin kirkasta että siellä uiskentelevat kalatkin näkyvät pintaan aivan selvästi. Lampi näyttää kuvissa vähän samalta kuin Hollolasta löytyvä Kiikunlähde. Emme käyneet tätä lampea katsomassa koska harmikseni huomasin sen olemassa olon liian myöhään.

- Suvi