lauantai 20. helmikuuta 2016

Egypti - Hengenlähtö lähellä

Sähköisku uima-altaalla

Lokakuu 2015





 
Matkat Egyptiin oli taas aloitettu uudelleen pari viikkoa ennen meidän lomaa. Hieman jännitti lähteä, ottaen huomioon mikä tilanne tuolla suunnalla maailmaa on tällä hetkellä. Levotonta, ja erilaiset terroristijärjestöt värväävät uusia jäseniä. Tämä ei kuitenkaan matkalla näkynyt, paitsi retkellämme Luxoriin, mutta Coraya Bayssa oli rauhallista ja turvallisen tuntuista.
 
Olin maantasossa sijaitsevassa huoneessamme illalla pukeutumassa. Olimme kaikki yhdeksän henkeä menossa ruokailemaan yhdessä. Sovimme että näemme jossain ulkona, ehkä allasbaarin lähellä? Terassimme oli uima-altaan suuntaan ja yhtäkkiä ovelta kuului raivoisa koputus. Riensin ovelle ja ihmettelin mikä nyt oikein on? Tarvitseeko ovea tuollaisella raivolla hakata, tullaan tullaan.. M oli ovella ja alkoi hätääntyneenä selittämään jotain mistä en meinannut ensin saada mitään selvää ja tunsin kun adrenaliini alkoi virrata. Lopulta ymmärsin että veljeni on saanut sähköiskun ja hänet on viety klinikalle. Siis MITÄ?





 
Vanhempani ja M olivat olleet uima-altaalla odottamassa muita ja istuneet yhden aurinkokatoksen alla aurinkotuoleissa. Ilta oli hämärtymässä ja altaalle ja aurinkokatoksiin oli syttyneet valot. Paitsi juuri tähän aurinkokatokseen jonka alla he istuivat. Veljeni tuli vanhimman poikansa, 9 vuotiaan kummipoikani kanssa myös samaan paikkaan odottelemaan meitä muita. Veljeni oli tarkoitus istua yhteen aurinkotuoliin, ja hän otti kiinni katoksen metallisesta rungosta, samalla uima-altaasta loiskuneesta vedestä muodostuneessa vesilammikossa seisten. Hän alkoi huutaa, mutta kukaan ei ymmärtänyt mikä hänelle tuli. Kaikki nousivat ylös ja juomat kaatuivat ympäriinsä. M luuli ensin että veljeäni pistää jokin jalkaan, kun hänen jalat vääntyivät jotenkin kummallisesti. Sitten lähellä ollut allaspoika tuli ja tönäisi veljeni kumoon. Hän kouristi vielä maassa ja heti tajuihin tullessaan huusi; "varokaa, siinä on sähkö, tulkaa pois sieltä!"
 
Myös kummipoikani ehti koskea isäänsä ja saada sähköiskun, kuten myös tietysti veljeni hengen pelastanut allaspoika. Tämä kaikki ehti tapahtua muutamien sekuntien aikana. Tapahtuneen jälkeen lähellä olleet työntekijät olivat kysyneet; "do you need a doctor?" Ilmeisesti hekään eivät tajunneet että kyse oli sähköiskusta, tai sitten he eivät ymmärtäneet että sähkö on vaarallista. Jälkikäteen selvisi että myös muutama suomalainen näki tapahtuneen, ja luulivat sitä liukastumiseksi. Pahalta kuulemma näytti.
 
Juoksin hätääntyneenä ulos huoneesta, lähelle allasbaaria missä vanhempani olivat kalman kalpeina veljeni kahden muun lapsen kanssa odottamassa. Veljeni, kummipoikani ja allaspoika oli kaikki viety klinikalle tarkistettaviksi ja veljeni vaimo oli lähtenyt mukaan. Kysyin heti, onko kukaan soittanut matkatoimistolle. Ei kuulemma tullut edes mieleen, ihan ymmärrettävää, niin järkyttävä tilanne tuo oli ollut nähdä. Lähdimme heti soittamaan ja matkatoimisto lupasi lähettää oppaan paikalle. Kysyin samalla hotellin respasta, mihin veljeni oli viety, koska tilanne oli niin sekava eikä mitään oikein tuntunut tapahtuvan. Välittömästi alkoi tapahtuneen vähättely "sehän oli vain sellainen pieni kipinä, kuin tulitikkua sytyttäisi, ei mitään vaarallista". Minulla alkoi hermo loppua tässä kohtaa ja kerroin heille lyhyesti, että sähköisku oli hengenvaarallinen.





 
Aurinkokatokselle oli heti tapahtuneen jälkeen tullut pari sähkömiestä jotka kokeilivat katoksen runkoa sähkökynällä. "no electricity!" Hänellä oli siis kumikengät jalassa eikä hän maadoittanut kynää minnekään. Sähkömiehistä sai heti todella ammattitaitoisen kuvan. Katos jätettiin sillensä ja sen juurelle tuotiin "wet floor" kyltit. Turvallista?
 
Veljeni oli saanut klinikalla heti voltaren piikin ja hänen peruselintoiminnot tarkistettiin. Klinikalla ei kuitenkaan ollut mitään nykyaikaisia laitteita. Lääkäri kyseli myös matkavakuutuksia, oikeasti? Että tästä hotellin huolimattomuudesta johtuneesta sähköiskusta pitäisi vielä maksaa? Hän pääsi sieltä nopeasti pois ja istui huoneensa terassilla silmin nähden järkyttyneenä. Kummipoikani oli tapahtuneen jälkeen pari päivää aika hiljainen poika. Hänelle tuli sähköiskun seurauksena toiseen jalkaa ihon alle aivan salaman muotoinen kuvio. Veljeni oli tapahtuneen jälkeen todella kipeä, kaikki lihakset olivat pari päivää täysin jumissa, mitään muita kudosvaurioita ei onneksi ilmeisesti tullut. Kaatumisen seurauksena hän löi säärensä joka turposi komeasti verinaarmujen koristamana ja lisäksi hän löi päänsä laattalattiaan. Tapahtuneesta hän ei muista mitään muuta kuin sen, että hän otti kiinni rautatangosta ja yritti kaikin voimin päästä siitä irti. Allaspoika sai myös kovan sähköiskun käteensä, ja hänen kätensä oli muutaman päivän kipeänä.
 
Hetken rauhoituttuamme, menimme syömään. Moni tuli järkyttyneenä kyselemään asiasta. Tapahtuman näki myös yksi suomalainen sähkömies, ja hän rauhoitteli meitä, että jos ei heti sähköiskun jälkeen saa kammiovärinää, säilyy todennäköisesti hengissä.  Kiva. Veljeni on iässä jolloin ihmisen keho kestää eniten, mitä jos katokseen olisi koskenut isäni tai joku lapsista..
 
Istuimme ulkona josta näimme katokselle, siellä ei ollut ketään vahtimassa ja muutama nuori pyöri katoksen ympärillä. Menin kertomaan heille että paikka on vaarallinen ja mitä oli tapahtunut. Saksalainen tyttö sanoi saaneensa toisena päivänä myös pienen sähköiskun eräästä toisesta katoksesta, tai hän oli tuntenut että siinä on virtaa. Kuulemma katos korjattiin tämän jälkeen. Myöhemmin asiaa käytiin myös oppaan kanssa läpi, hotelli ei myöntänyt että kukaan muu olisi saanut sähköiskua. Oppaan saavuttua katosta alettiin korjaamaan, ja se kestikin useamman päivän. Joinain iltoina piha oli täysin pimeä ja parhaillaan viisikin miestä puuhasi katoksen kimpussa. Syy sähköiskuun oli ilmeisesti se, että teippiliitokset olivat kuumassa ja kosteassa ilmassa pettäneet ja virta meni suoraan runkoon. Suomessa olisivat jo sulakkeet pompanneet taulusta.

Sähköliitäntä Karnakin temppelillä.



 
Tapahtunutta onnettomuutta ja sen hoitoa puitiin viikon aikana vielä useasti. Annoin reilusti palautetta, varsinkin sen jälkeen kun tapahtunutta yritettiin vähätellä. Ilmeisesti se on heille tyypillistä, vähätellään ikäviä asioita jotta ne tuntuisivat vähemmän ikäviltä? Meistä se tuntui aluksi siltä kuin asiasta ei olisi välitetty ollenkaan. Lisäksi meidän olisi pitänyt kiittää jumalaa ettei käynyt pahemmin. Jumalalla ei kyllä ole asian kanssa mitään tekemistä. Hotellin johtaja oli lomalla Kairossa ja hän kuulemma keskeytti lomansa tämän takia. Hotellin johtajan kantakin oli aluksi, että voihan tuollainen onnettomuus tapahtua myös Suomessa. Ei ole mahdollista, tämä tehtiin hänelle selväksi. Hotelli halusi lopulta hyvitellä tapahtunutta kun ilmeisesti ymmärsivät asian vakavuuden ja saimme muutamia hierontoja, äiti pääsi kasvohoitoon ja pääsimme snorklausretkelle Abu Dababiin. Meille järjestettiin myös meri-illallinen, jossa oli tarjolla kalaa ja erilaisia mereneläviä. Emme M:n kanssa pystyneet osallistumaan ruokailuun, kun olimme juuri tuolloin retkellä Luxorissa. Emme kuulemma jääneet mistään paitsi. Saimme myös matkatoimistolta lahjakortit, jotka olivat kuitenkin summaltaan niin pienet että ne olivat ehkä lähinnä vitsi. Emme kuitenkaan halua syyttää tapahtuneesta matkatoimistoa.
 
Kaiken tämän kukkuraksi, hotellin klinikka ei suostunut luovuttamaan papereita lääkärikäynnistä kun emme siitä suostuneet maksamaan! Hotelli maksoi paperit ja koska onnettomuus oli hotellin vika, lupasi luovuttaa ne meille. Papereita ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Lopulta lentokentällä, joku mies kyseli aulassa että kuka oli huoneessa numero 247, hotellilta antoivat mukaan jotakin papereita.. Lääkärintodistuksessa luki, että veljeni olisi käynyt klinikalle päänsäryn takia. Eli pesivät kätensä kaikesta vastuusta, eivätkä lopulta myöntäneet että mitään sähköiskua olisi edes tapahtunut. Veljeni kävi vielä Suomessa lääkärissä, jossa katsottiin sydänfilmi, ja että kaikki on ok. Lääkärikin totesi, että tuollaisesta tällistä joko selviää hengissä tai sitten ei.
 
Egyptissä sähköisku taitaa olla aika yleinen kuolinsyy. On tyypillistä että sähköliitokset tehdään sähköteipillä. Kuumassa ja kosteassa maassa tällaiset liitokset eivät ole kovin pitkäikäisiä. Vikavirtasuojia tai sulakkeita ei ole.

Veljeni ja hänet pelastanut altaanhoitaja.







 
Veljeni halusi muistaa hänet pelastanutta allaspoikaa ja antoi hänelle henkilökohtaisesti kirjekuoren jossa oli rahaa. Summa vastasi ainakin hänen 6 kuukauden palkkaansa, ja hän oli silmin nähden kiitollinen. Hotellin puolesta hän sai sertifikaatin hengen pelastamisesta sekä jonkin rahallisen korvauksen, joka ei todennäköisesti ollut kovinkaan paljon.










 
Koimme kauhun hetkiä paratiisissa, mutta seurasi siitä kuulemma jotain hyvääkin. Tupakanpoltto loppui ja elämässä mennään hieman eri asenteella.

PS. Älä seiso vesilammikossa ja koske metalliin! :)

- Suvi



torstai 18. helmikuuta 2016

Egypti - Luxor, Niili ja Kuninkaiden laakso

Retki Luxoriin

Lokakuu 2015






 
Luxor on yksi Egyptin parhaita nähtävyyksiä. Päätin jo kotona että haluan nähdä Egyptissä muutakin kuin turisteja varten rakennetun hotellialueen, ja päätimme lähteä matkatoimiston järjestämälle Luxorin retkelle. Emme yleensä harrasta pakettimatkoja, emmekä  varsinkaan matkatoimiston järjestämiä yhteisretkiä, mutta nyt vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut.
 
Lähtö retkelle oli ihan järjettömän aikaisin, klo 4 aamulla! Luxoriin on Marsa Alamista noin 300 kilometriä, mutta matka kesti suuntaansa reilu 6 tuntia. Check pointteja, joilla pyritään varmistamaan matkanteon turvallisuus, oli välillä muutaman kilometrin välein. Näissä kaikissa joutui pysähtymään, mutta sitten kukaan ei kuitenkaan oikeasti tarkastanut yhtään mitään. Miehet vain seisoskelivat konekiväärien kanssa ja näyttivät tärkeiltä. Lisäksi tiet olivat paikoitellen todella huonossa kunnossa ja matkanteko oli töyssyistä. 12 tunnin istuminen suhteellisen ahtaassa bussissa (jossa onneksi oli ilmastointi) oli oma koettelemuksensa. Onneksi meillä oli tyynyt mukana niin saimme nukuttua bussissa edes muutaman tunnin. Matkan puolessa välissä pysähdyimme taukopaikalla josta sai ostettua juomaa ja jossa oli suhteellisen siistit vessat.




 

Niili


Sinuhe egyptiläisestä lainattua: "Ken kerran on Niilin vettä maistanut, ei voi enää muulla janoaan sammuttaa." Tämä saa aikaan minussa puistatuksen, koska tunnetusti Niili on todella likainen.
Noin 6550 kilometriä pitkä Niili yhtyy kahdesta joesta; Sininen-Niili alkaa Etiopian Tanajärvestä ja pidempi Valkoinen-Niili Tansanian, Ugandan ja Kenian alueelta Victoriajärvestä. Vaikka Sininen-Niili on haaroista lyhyempi, se tuo jokeen noin 80% sen vedestä. Nämä kaksi haaraa yhdistyvät Sudanissa Niiliksi. Joki laskee Egyptissä Välimereen 250 kilometriä leveänä monihaaraisena jokisuistona.

Niilin laaksoon saavuttuamme, maisema muuttui välittömästi vihreäksi. Muutos oli hurja. Näimme matkalla ainoastaan hiekkaa ja kiveä, pelkkää kuivaa aavikkoa. Mutta täällä oli elämää! Niilin kastelukanavat ulottuvat pitkälle ja tämä mahdollistaa maanviljelyn. Maat eivät enää kuitenkaan ole yhtä viljavia kuin ennen, koska Assuanin pato estää jokavuotiset tulvat ja lietteen leviämisen pelloille. Assuanin padon taakse jää maailman suurimpiin tekojärviin kuuluva Nasserjärvi.







 

Egypti on tunnetusti likainen. Ajoimme matkallamme Egyptin puhtaimman kaupungin läpi, mutta täälläkin oli roskaa kaduilla, millaistakohan on Kairossa? Paikalliset käyttävät Niilin kastelukanavia viemärinä ja kaatopaikkana. Kaikki roskat huuhdotaan jokeen ja loput poltetaan joen penkereillä. Kastelukanavan viereen oli hylätty kuollut aasi.



Kastelukanavien penkereet toimivat kaatopaikkoina.










 

Karnakin temppeli


Ensimmäiseksi pysähdyimme Karnakin temppelillä. Lämpö iski vasten kasvoja kun tulimme ulos bussista. Vettä oli syytä  varata mukaan, vaikka vierailu kestäisi vain noin kaksi tuntia. Temppelialueella oli niin kuuma, ettei auringossa pystynyt olla ollenkaan. Ilma seisoi ja lämpöhalvaus meinasi iskeä jo heti alkumetreillä. Paikallinen opas kertoi temppelistä ja sen historiasta. Temppelikompleksi on levittäytynyt laajalle alueelle ja täällä saisi kuulemma kulumaan aikaa helposti useamman viikon.


Karnakin temppeliltä








  
Karnakin temppelialueelta.


































 
Karnakin suuri pylväspiha.







  

Niilin ylitys


Temppelivierailun jälkeen ruokailimme Iberotel hotellissa ja levähdimme hetken. Tämän jälkeen oli vuorossa Niilin ylitys veneellä. Veneen ohjaaja keikutti venettä puolelta toiselle. Täällä ei onneksi veden varaan joutuessaan jäädy kuoliaaksi, vaan myrkytyskuolema on ehkä lähempänä. Niilissä nimittäin elää ihmisen suolistoa tuhoava bilhartsia loinen, joka tunkeutuu ihon läpi elimistöön. Tämä on yksi suurimmista kuolinsyistä Egyptissä. Eli jos vedessä ui tai oleilee, voi loinen päästä elimistöön. Tämä onkin vakava ongelma Egyptissä ja myös muissa trooppisissa maissa joissa loinen on saastuttanut makeita vesiä. Tästä oppaamme ei muistanut mainita mitään. Onneksi kenenkään ei tehnyt mieli liottaa itseään likaisessa vedessä. Sairaus on kuitenkin täysin hoidettavissa lääkityksellä, mikäli se huomataan tarpeeksi ajoissa. Monesti tartunta kuitenkin jää vähäoireiseksi. Egyptissä Niilin varrelle on alettu istuttamaan Neempuita, joiden uutteen on todettu tappavan loisia tehokkaasti aiheuttamatta muita sivuvaikutuksia.


Iberotel hotellin uima-allas kellui Niilissä.

























Jokilaivoja oli paljon.



Niilin ylitys veneellä oli omanlaisensa kokemus.








 

Memnonin kolossit  


Teimme pikapysähdyksen Memnonin kolosseilla. Kolosseista on jäljellä enää niitä vartioineet patsaat, jotka kohoavat noin 18 metrin korkeuteen.




 

Kuninkaiden laakso


Suuntasimme seuraavaksi kohti Kuninkaiden Laaksoa, jossa sijaitsevat muinaisten faaraoiden haudat. Ensimmäiset faaraot on haudattu tänne n. 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Eli vanhimmat haudat ovat noin 3500 vuotta vanhoja! Emme valitettavasti nähneet muumioita, koska ne on siirretty Kairon egyptiläiseen museoon. On käsittämätöntä miten upeat värit hautojen maalauksissa on, vaikka ne ovat jo tuhansia vuosia vanhoja. Tämä oli hikisen matkan varrella ehkä kuumin paikka, lämpötila nousi lähemmäs 40 astetta. Onneksi haudoissa oli hieman viileämpää. Kuninkaiden laaksossa valokuvaaminen on nykyisin kielletty, koska salamavalot haalistavat hautamaalauksia. Kameroita ei saanut viedä alueelle ollenkaan. Haudoissa oli jopa vartijoita, ja jos he näkevät kuvia otettavan, voi siitä saada sakon tai vähintään he haluavat rahaa omaan taskuunsa. Tämä oli ehkä retken hienoin paikka hautoineen, mutta kuvat niistä on ikuistettu ainoastaan meidän verkkokalvoillemme.


Alabasteri 


Alabasteri on kiventapaista lasimaista ainetta, josta tehdään monenlaisia koriste ja käyttöesineitä.
Meille esiteltiin kuinka alabasteriesineitä valmistetaan ja vierailimme myös liikkeessä josta esineitä sai ostaa. Ostinkin pari tuikkukippoa tiukan tinkaamisen jälkeen meille sekä tuliaisiksi, esineet olivat todella kauniita! Vaikka maksoimme kipoista törkyhinnan, halusi myyjä silti rahaa myös omaan taskuunsa.

Alabasteriesineiden valmistusta.



  

Hatšepsut


Viimeiseksi vierailimme Egyptiä hallinneen ainoan naisfaaraon kuolontemppelissä. Tämä oli vaikuttava paikka. Hatšepsut kuoli vuonna 1466 ennen ajanlaskun alkua. Eli tuhansia vuosia on hänenkin kuolemastaan ehtinyt vierähtää. Hän kuvasi itsensä aina miehenä ja sfinksit ja kuvat hänestä olivat miehisiä. Täällä oli samankaltaisia maalauksia kuin faaraoiden hautakammioissa. Sain yhdestä temppelin "kammiostakin" kuvan. Se oli rautaportin takana, mutta eräs "vartija" pyysi minua tulla katsomaan ja ottamaan kuvia. "come come, foto foto, money money". Rahaa en antanut, kun sitä ei oikeasti ollut mukana, eikä hän onneksi lähtenyt perään juoksemaan kun poistuin paikalta tyytyväisenä saatuani kuvan näistä hienoista maalauksista.

Hatšepsutin terassitemppeli.
 
Näkymä temppeliltä laaksoon.


 



















Edessä oli upeiden nähtävyyksien ihailun ja kaikkien kauppiaiden ja tyrkyttäjien väistelyn jälkeen enää rankka kuuden tunnin kotimatka. Onneksi otin mukaan kosteuspyyhkeitä, niillä sai hieman raikastettua oloaan päivän hikoilun jälkeen. Kun vihdoin pääsimme hotellille keskiyön aikaan, olimme aivan poikki! Retki oli rankka ja kesti yhteensä noin 18 tuntia, mutta oli ehdottomasti tekemisen arvoinen!

-Suvi



perjantai 12. helmikuuta 2016

Egypti - Pinnan alla

Lämmin ja kaunis Punainenmeri

Lokakuu 2015


Punainenmeri, jonka nimi tulee ajoittain meren punaiseksi värjäävästä levästä, on todella suolainen ja lämmin meri. Se tarjoaa erinomaiset edellytykset rikkaalle eläimistölle ja upeille koralliriutoille.


Olimme viikon mittaisella lomallamme Marsa Alamin Coraya Bayssa snorklaamassa lähes joka päivä. Punainenmeri oli niin kaunis kuin muistinkin. Kun vetää räpylät jalkaan, maskin päähän ja laskee pään veden alle, tuntuu siirtyvänsä toiseen todellisuuteen. Vesi on uskomattoman kirkasta ja erilaisia kaloja ja koralleja näkyy loputtoman paljon. Sukeltaminen on täällä myös valtava bisnes, happipullojen kolina alkaa seitsemältä aamulla ja sukeltajia viedään merelle taukoamatta.





Ostin Canonin pokkarilleni vedenkestävän Dicapac -pussin jolloin minun oli mahdollista ottaa se mereen mukaan ja kuvata kaikkea mitä pinnan alta löytyy. Paras aika snorklaamiseen Coraya Bayssa on aamupäivä, jolloin kaloja on todella paljon ja aurinko paistaa suotuisasta suunnasta.

Sohal Surgeonfish eli kirurgikala, joka puolusti reviiriään todella raivoisasti.

 
Klunzinger wrasse.



Red Horny Coral

 

 
Marsa Alamin rannan läheisyydessä olevat koralliriutat on rajattu poijuilla ja köydellä, eikä tätä rajaa saa ylittää. Koralleja yritetään suojella, mutta turismi kuormittaa koralliriuttojen herkkää ekosysteemiä. Koralleihin koskeminen on kielletty ja itseasiassa lähes kaikki täällä on myrkyllistä tai voi viedä sormesi mukanaan. Valitettavasti meressä kellui myös jonkin verran roskaa ja muovia, jota työntekijät keräsivät onneksi aika ahkerasti pois.
 


 

   

Abu Dabab


Kävimme päiväretkellä paikallisen oppaan kanssa Abu Dababin poukamassa. Tämä on niitä harvoja paikkoja joissa voi päästä rannalta käsin uimaan Dugongin eli merilehmän sekä merikilpikonnan kanssa. Kiersimme oppaan kanssa kohtalaisen pitkän lenkin. Uimme ensin poukaman vasenta reunaa ulos, jossa hän esitteli erilaisia kaloja ja koralleja. Sitten lähdimme hieman syvemmille vesille, kohti poukaman keskustaa jossa kilpikonnat ja dugongit laiduntavat. Merilehmää emme tällä kertaa nähneet, mutta kilpikonnan touhuja seurailimme jonkin aikaa. Yllätyin kilpikonnan koosta, se oli valtava, kilpi oli ehkä noin 70 cm pitkä. Täällä törmäsimme myös nipistelevään planktoniin joka tuntuu todella inhottavalta, samanlaista "nipistelyä" voi kokea ainakin Thaimaan Krabilla.


Kilpikonna laiduntaa merenpohjasta meriheinää. Mukana on puhdistajakaloja.






























 
Kilpikonnat nousevat pintaan hengittämään n. 10 minuutin välein. Ne ovat todella nopeita uimareita. Kilpikonniin koskeminen on sakon uhalla kielletty!

Tässä ottamani video kun kilpikonna sukeltaa.
 
 
 


Kävimme välillä rannalla lepäämässä ja syömässä eväitä, ja menimme mereen vielä uudelleen katsomaan myös poukaman oikeassa reunassa olevan koralliriutan. Siellä näimme mm. klovnikaloja merivuokkojen suojissa. Uimme jälleen kohtuullisen pitkälle riutan reunaa pitkin jonka jälkeen opas pyysi meitä kääntymään takaisin.

"Nemo" eli klovnikala



 
Kyselimme oppaalta rannalle päästyämme haista ja hän kertoi että riutan reunasta ei ole turvallista lähteä kauemmas, koska hait uivat syvemmissä vesissä. Tässä kohtaa sain jo kylmiä väreitä. Maaliskuussa 2015 saksalaista miestä oli purrut hai ja hän menehtyi. Onneksi opas kertoi tämän vasta kun olimme rannassa! Hän varoitti myös barrakudoista, jotka ovat itseasiassa vaarallisempia kuin hait. Ne hyökkäävät aggressiivisesti kaikkea kohti mikä kimaltelee, joten kiiltävät korut on syytä jättää uintiretkiltä pois. Veteen meno on siis aina tietoinen riski, mutta haihyökkäyksen kohteeksi joutuminen on hyvin epätodennäköistä kunhan noudattaa tervettä järkeä sekä annettuja ohjeistuksia.










 
Merenalainen elämä on upeaa eikä snorklatessa voi miettiä mitään muuta kuin juuri sitä hetkeä. Punainenmeri on ehdottomasti näkemisen arvoinen! Kääntöpuolena minua todella huolestuttaa maailman merien tila. Punainenmeri on meristä puhtaimpia, mutta täälläkin näkyi jos jonkinlaista muovinpalasta ja kertakäyttömukia.

Tässä video merien roskalautoista. Suurin osa muovijätteestä heitetään meriin Aasiassa, jossa myös osaltaan turismi kuormittaa ympäristöä. Huolehdithan matkaillessasi, ettet heitä roskia luontoon? Myös hotelleista on valittavissa vaihtoehtoja, jotka ottavat ympäristön paremmin huomioon.

- Suvi

tiistai 9. helmikuuta 2016

Egypti - Marsa Alam

Pakettimatkalle Egyptiin

Lokakuu 2015


Egypti luokitellaan kaikilla mittareilla kehitysmaaksi. Egyptissä asuu lähes 87 miljoonaa ihmistä, suurin osa Niilin varrella sekä Afrikan suurimmassa kaupungissa Kairossa. Hikipedian sivuilta lainattua: "Nykyinen Egypti on rähmäinen kehitysmaa, jossa haisevat hiki ja kamelin lanta ja jossa saa ripulin alle minuutissa syömättä mitään." Voisin melkein allekirjoittaa tämän, Egyptin kirous kävi kylässä meilläkin. Onneksi minulla oli lääkkeet mukana ja jouduin kestämään kipeää vatsaa vain yhden yön.

Mikään suomalainen matkatoimisto ei järjestä tällä hetkellä pakettimatkoja Egyptiin. Olimme Egyptissä juuri ennen, kun Venäläinen matkustajakone putosi Siinailla ja kaikki matkustajat kuolivat. Suomalaiset matkatoimistot eivät kuitenkaan lentäneet Siinain ylitse.

Olen tavallaan tyytyväinen, että kävimme Egyptissä juuri tuolloin, en tiedä koska seuraava tilaisuus olisi tarjoutunut. Turvallisuustilanne vaikuttaa sen verran heikolta (Marsa Alamin alueella turvallisuustilanne on pysynyt vakaana) että tuonne suunnalle ei tee kauheasti mieli lähteä. Egyptille turismi on tärkeä elinkeino, ja matkailu oli vihdoin elpymässä vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen. Matkojen kysyntä romahti jälleen lentoturman jälkeen ja matkojen järjestäminen keskeytettiin. Vuoden 2011 levottomuuksien seurauksena useita hotelleja oli jouduttu sulkemaan ja uusien rakentaminen keskeyttämään.  





                       

Olimme elokuussa Vilnassa, kun sain puhelun veljeltäni olisimmeko kiinnostuneita lähtemään lasten syyslomalla Egyptiin. Vanhempammekin olivat lähdössä mukaan (he olivat olleet viimeksi matkalla kun kävimme joskus todella kauan sitten Eilatissa, Israelissa). M oli heti sitä mieltä, että mennään vaan, emmehän ole koskaan Egyptissä käyneet. Pyrimme aina valitsemaan matkakohteen sen mukaan, mihin juuri sillä hetkellä edullisesti pääsee. Tällä kertaa hinta jäi toissijaiseksi, koska kovin usein ei ole mahdollisuutta päästä isommalla porukalla reissuun. Meitä oli lähdössä yhdeksän henkeä! Kysyin töistä lomaa lomalla, ja varasin meille jo uuden matkan ennen kuin edellinenkään oli loppunut.

Tutkailin etukäteen mitä kaikkea Marsa Alamin lähistöltä löytyisi. Viikko all inclusive hotellin altaalla ei ole meidän juttu, koska sillä tavalla ei oikeastaan näe tai koe yhtään mitään. Toki tämäkin kuului ohjelmaan, olihan mukana kolme alle 10 vuotiasta lasta. Katselin vuokra-autoja netistä, jos olisimme ajelleen Luxoriin nähtävyyksiä katsomaan, mutta niitä ei ollut saatavilla. Selvitin asiaa matkatoimistoltakin ja he totesivat ettei tuolla voi ajella omin päin mihinkään, retketkin tehdään mahdollisesti poliisisaattueessa. Tässä kohtaa paikan turvallisuus alkoi epäilyttää..



                         

Veljeni oli ollut perheineen Marsa Alamin Jaz Lamaya resort
-hotellissa ennenkin, joten tiesimme mitä odottaa. Snorkkelitkin ostimme jo valmiiksi, olihan tuolla mahtavat snorklausmahdollisuudet. Lämmin ja kirkas Punainenmeri oli vain kivenheiton päässä.










                        
Marsa Alamissa oli kuumaa ja kosteaa, lämpötila heilui +30 asteen tietämillä, ja olotila oli hikinen. Oloni teki epämukavaksi lisäksi se, että minulla oli kauhea flunssa, ja veto oli täysin pois pari ensimmäistä päivää. Yskä kesti koko viikon, mutta yritin olla välittämättä siitä. Onneksi altaalla makoillessa ei rasittunut liiaksi.

Saavuimme hotellille omalla kyydillä, joka maksoi 25 euroa suuntaansa yhdeksältä hengeltä, edullista siis. Ei tarvinnut odotella kentälle eksyneitä tai viinakaupassa lorvivia turisteja ja ryysätä 30 muun ihmisen kanssa samaan bussiin. Saimme hotelliin (ennen kaikkia muita) saavuttuamme ensimmäiseksi tervetuliaisjuomat sekä all inclusive rannekkeet. Ihan kiva, koska minä olin kokonaan unohtanut nostaa rahaa ennen matkaa! Muistin asian vasta istuessani koneessa, ja silloin oli jo liian myöhäistä..

Hotelli oli oikein hieno ja vaikutti hyvätasoiselta. Huone oli siisti, piha-alueet hyvin hoidettuja ja muutenkin vaikutelma oli miellyttävä. Ruoka oli maittavaa ja ravintoloita oli useita joista valita. Allasbaarista sai hakea kahvia, juomia ja välipaloja niin paljon kuin jaksoi kantaa. (luonnollisesti joka välissä piti lotrata reilusti käsidesiä)



                   

Hotellilla oli paljon erilaista järjestettyä toimintaa, jumppia, tanssia, iltaohjelmaa.. Ihan kaikkea joka lähtöön.  Hotellin yhteydessä oli lisäksi spa hoitola, jossa tehtiin erilaisia hoitoja sekä hierontoja. Muutama meistä kävi näitä kokeilemassakin.



Uima-allas illalla.
Huoneemme käytävä oli eräänä iltana koristelu kauniisti.
Auringonlaskut olivat kauniita.
                           

Hotellin rannalta uimaan meno ei ole mahdollista. Rannasta alkaa heti koralliriutta, ja uimaan (ja snorklaamaan) pääsee vain pitkää laituria pitkin. Uimaan pääsi myös perinteiseltä hiekkarannalta kävelemällä aivan poukaman pohjukkaan. Täällä kuitenkin vesi on hiekan takia sameaa. Merivesi oli todella lämmintä, n. 25-26 asteista.



 
Pitkän laiturin päästä pääsi snorklaamaan.
  
All inclusiven hintaan kuului lisäksi muutaman sadan metrin päässä oleva vesipuisto, ja vesipuistossa tietysti kaikki juomat, popparit, hattarat..


Vesipuistossa oli monenlaisia liukumäkiä hurjapäiden makuun.

Näkymä hieman korkeammalta, mäkiin en kuitenkaan uskaltanut.

Frangipani temppelipuun vahamaiset kukat olivat kauniita.


                   
Marsa Alam oli mielestäni kelpo paikka, ainakin perhelomalle (vrt. Kanaria jossa ilma saattaa olla huono, meri on kylmä, turisteja paljon...) Resortissa sai olla rauhassa (vaikka joitakin retkimyyjiä siellä pyörikin). All inclusive lomailu on lasten kanssa helppoa, saa ottaa sitä mitä haluaa, eikä rahaa tarvitse kantaa mukana. Shoppailijan kannattaa ehkä harkita muita kohteita, mitään ostettavaa ei juurikaan ole (joitakin kauppoja löytyy), mutta meitä se ei haitannut. Muutaman tunnin ajomatkan päässä on Hurghada, josta kauppoja löytyy varmasti jokaiseen makuun. Jos pidät rennosta lomasta, lämmöstä, snorklailusta tai sukeltamisesta on tämä oiva valinta.

Olimmekin snorklaamassa lähes joka päivä! Lisäksi kävimme järjestetyllä Luxorin retkellä, joka olikin aika mielenkiintoinen.. Näimme palan aitoa Egyptiä. Hotella sattui lisäksi jotain todella järkyttävää; yksi meistä meinasi menettää henkensä! Kerron näistä kaikista lisää omissa postauksissaan.


- Suvi