Kesäkuu 2017
Voisiko Juhannuksena joskus tehdä jotain muuta, kuin mennä kesämökille, saunoa ja grillata?
Olimme ystäväni kanssa suunnitelleet Lapin ja Norjan reissun kesäksi 2017. Pikkuhiljaa suunnitelmat alkoivat selkiämään ja kuulimme että Saanalla järjestettäisiin taas Juhannuksena hiihtokilpailut. Hiihtämään Juhannuksena? Kuulosti aika mahtavalta, sinne täytyy päästä!
Saavuimme Kilpisjärvelle torstai iltana, ajettuamme 2 päivää Vantaalta. Pystytimme teltan retkeilykeskukselle sopivaan paikkaan ja pääsimme saunaan rentoutumaan. Se tuntuikin aika mahtavalle, koska olimme viettäneet ensimmäisenkin yön matkalla teltassa, "puskassa".
Leikkimieliset Juhannushiihdot olivat yksi "Suomi 100" juhlavuoden tapahtumista. Hiihtojuhla alkoi Hulahulan tanssimisella. Osallistujia oli harvinaisen paljon, ja paikalle oli saapunut paljon ensikertalaisia ympäri Suomea. Yksi pariskunta mainitsi halunneensa viettää erilaisen juhannuksen, ei mökille tällä kertaa. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia siis kuin meilläkin! Koska osallistujia oli paljon, lainasukset loppuivat kesken. Minä pääsin hiihtämään monoilla kokoa 45, ja suksetkin taisivat olla reilumman puoleiset, mutta se ei hidastanut menoa lainkaan!
Hiihtokilpailujen jälkeen kaikille jaettiin ruhtinaallisesti palkintoja. Mm. hienot tunturisuunnistuksen palkinnoiksi tarkoitetut avaimenperät, joihin oli vuoden 2017 sijaan lipsahtanut vuosi 2007... Lisäksi saimme juhannushiihto -hihamerkit, kortteja, uistimia. You name it! Ilman palkintoja emme jääneet!
Hiihdoista selvittyämme ja palauttavan lounaan jälkeen, kävimme katsomassa kokkoa Kilpisjärven rannassa. Kontrasti tulen ja lumisten tuntureiden välillä oli upea!
Tapahtumaan kuului osana myös Saanan valloitus Juhannusyönä. Olimme illalla jo aika väsyneitä ohjelmarikkaan päivän ja edellisten päivien ajomatkan jäljiltä. Pienen harkinnan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä valloittamaan Saanaa vielä illalla ja ihailemaan keskiyön aurinkoa. 
Matka retkeilykeskukselta Saanan huipulle on noin 4 km sisältäen n. 500 metriä nousua. Olen "huiputtanut" Saanan jo aiemmin, joten reitti oli tuttu, mutta tällöin oli pilvistä joten maisemat jäivät näkemättä. Pikkuhiljaa kiivetessämme, maisemat muuttuivat upeammiksi kun lumihuippuiset Ruotsin ja Norjan suurtunturit tulivat kunnolla esiin.
Saanan päällä meille pidettiin pieni esitelmä ja saimme nauttia kuoron laulusta. Ainutlaatuista! Toki myös juhlajuoma kuului asiaa, ja skoolasimme pienillä kuohupulloilla.
- Suvi
