keskiviikko 17. elokuuta 2016

Itävalta - Schafbergspitze - hotelli jyrkänteen reunalla

Heinäkuu 2016




Aamu valkeni Itävallassa harmaana. Olimme yötä kivassa majatalossa nimeltä Gasthof Weinbauer, pienessä Hofkirchen im Traunkreis -kylässä. Tänään ei ollut tiedossa pitkää ajomatkaa, vain noin parisataa kilometriä seuraavaan paikkaan, Schafberg -vuoren juurelle. Sain idean tästä vuorihotellista työkaveriltani joka näytti minulle siitä lehdessä olleen jutun. Innostuin paikasta ja varasin meille huoneen heti, koska arvasin että paikka on niin suosittu että varaus on syytä tehdä ajoissa.
 
Olin seurannut säätä pari päivää ja se näytti koko ajan todella epävakaiselta kuten melkein kaikkialla Euroopassa. Tämä harmitti, mutta totesin ettei säälle voi mitään, joten turha pilata fiilistä! Matkalla satoikin aivan kaatamalla, radiota oli turha yrittää kuunnella koska sateen ropinan ääni peitti kaiken muun alleen.
 
Olimme puolen päivän jälkeen perillä St. Wolfgang im Salzkammergutissa. Sade hellitti  ja pääsimme näkemään hieman myös ympärillemme. Etsimme ensimmäiseksi Schafbergbahn juna-aseman ja kävin maksamassa varauksemme. Olin varannut meille kombi liput, joihin sisältyi junamatkat edestakaisin vuorelle, majoitus sekä aamupala Schafbergspitze -hotellissa. Hintaa tälle kokonaisuudelle kertyi 157 euroa. Pysäköinti lähellä juna-asemaa maksoi 3 euroa.
 
 
 
Kylässä oli meneillään jonkinlaiset festarit. Kävimme seuraamassa hupaisaa festarimeininkiä sekä syömässä ennen junan lähtöä. Kyytiin oli tulossa paljon muitakin, ja menimmekin lähtöportille ensimmäisenä jotta saisimme hyvät paikat.
 

 
Täyteen pakattu juna lähti liikkeelle ja aloitti hitaan matkansa huipulle. Alla lyhyt video siitä, miten jyrkillä rinteillä junarata kulkee.



Mukana oli suuri seurue kiinalaisia turisteja sekä miesporukka Arabiemiraateista. He olivat tulossa huipulle katsomaan sieltä avautuvaa upeaa panoraamanäkymää. Tunnelma oli ahdas eikä matka ylös ollut mitenkään miellyttävä. Valitettavasti kaikkia odotti ylhäällä pettymys, huippu oli pilven sisässä ja näkyvyyttä oli vain muutaman metrin.

Jyrkänteen reuna josta on pudotus tuntemattomaan.


 
Schafbergspitzen juna-asemalta on lyhyt mutta jyrkkä kävelymatka hotellille. Jouduin kysymään junan henkilökunnalta neuvoa mihin suuntaan meidän tulisi lähteä kävelemään, koska kaikki oli sumun peitossa. Löysimme hotellin joka ilmestyi kuin tyhjästä eteemme. Tunnelma oli aavemainen  ja näytti siltä kuin hotellin ikkunoissa olisi jonkinlaiset kalvot estämässä näkyvyyden ulos.

Kävely ylös hotellille.

Hotelli oli sisältä kivan kodikas.


Raput majoitustiloihin.




 
Saimme avaimen huoneeseemme ja lepäilimme siellä hetken katsellen sumuista maisemaa. Sitten alkoi odotus, muuttuko sää, näemmekö niitä kauniita maisemia ollenkaan mitä tänne tulimme katsomaan? Mitään muutosta säässä ei tapahtunut ja päätimme mennä ravintolaan nauttimaan oluet. Nettikin toimi tuskaisen hitaasti.. Huonosta säästä huolimatta lähdimme katsomaan ulos hotellin ympäristöä. Hotelli on aivan jyrkänteen reunalla, ja se näytti aavemaiselta sumun keskellä. Välillä pilviin ilmestyi pieniä aukkoja joista pystyimme näkemään alas laaksoon. Korkeanpaikankammo meinasi iskeä..

Mikään kiikari ei auttanut näkemään sumun lävitse.


 
Palasimme sisälle ja olin jo oikeastaan menettänyt toivoni maisemien suhteen.

Valmistautuessani nukkumaanmenoon satuin vilkaisemaan ikkunasta vielä kerran. Pilviverho oli hälvenemässä! En ole varmaan koskaan pukenut päälleni niin nopeasti ja napannut kameraa mukaani.

Näkymät olivat uskomattomat... kuvat puhukoon puolestaan.









Fiilis oli mahtava, auringonlasku oli upea ja samaan aikaan olin onnellinen siitä etten lähtenyt seikkailemaan vuorelle sumussa. Osassa jyrkännettä on aita, mutta osassa ei ole. Jyrkänteen reunalla oli muistomerkki; joku oli varomattomuuttaan pudonnut. Tämä teki pahaa eikä aivan reunalle uskaltanutkaan mennä.

Seuraava aamu valkeni jälleen sumuisena. Emme jääneet odottelemaan sitä olisiko sumu hälvennyt, vaan lähdimme maittavan aamupalan jälkeen ensimmäisellä junalla takaisin alas. Sumu ei ollutkaan enää niin paha ja pienen laskeutumisen jälkeen paistoikin jo aurinko.



 
Vuorelle on mahdollista myös patikoida, tai tulla esimerkiksi junalla ylös ja patikoida alas.

Tämä menee niiden paikkojen listalle, johon haluan uudelleen! Majoituksen voi varata täältä http://schafberg.net/  



- Suvi


lauantai 13. elokuuta 2016

Eurooppa autolla, kesä 2016

Kiersimme Eurooppaa heinäkuussa 2016 noin 3 viikkoa. Kilometrejä kertyi reilu 7600 ja ehdimme käydä 14 maassa. Vaikka ajomäärä kuulostaa ehkä paljolta, emme ajaneet läheskään joka päivä. Mökkeilimme Ruotsissa kolme päivää, vietimme kaksi päivää Kroatian rannikolla, neljä päivää Unkarissa jossa kävimme mm. Formuloissa ja lopuksi vielä olimme kolme päivää Virossa. Kaikkiin maihin emme ehtineet tarkemmin tutustua, ajoimme vain läpi siirtyäksemme seuraavaan paikkaan.

Kerron alla suurpiirteisesti matkamme kulusta ja siitä mitä tällainen matka suunnilleen kustantaa. Meiltä kahdelta matka maksoi  sisältäen aivan kaiken  karkeasti 3000 euroa. Vaikka summa ehkä äkkiseltään kuulostaa suurelta, olimme kuitenkin "matalan budjetin" matkalla, eikä kolme viikkoa / 1500 euroa/hlö kuitenkaan loppujenlopuksi ole paljoa. Esimerkiksi majoituksen hinta vaikuttaa ratkaisevasti kuluihin, kuten myös ajoneuvon koko ja kulutus.
 
 
Matkamme alkoi lauantai aamuna Silja Galaxyn kyydissä Turusta Tukholmaan. Aamulaiva kahdelta hengeltä ja autolta B-hytin ja aamupalan kanssa maksoi 58 euroa. Todella edullista siis. Mielestäni hytti kannattaa ehdottomasti ottaa. Aamupalan jälkeen on mukava mennä hyttiin päiväunille ja ehkä myöhemmin käydä laivan kaupoissa ostoksilla ja tuoda ostokset hyttiin jolloin niitä ei tarvitse raahata ympäri laivaa.
 
Tukholmassa on otettu käyttöön ruuhkamaksut, eli jos kaupungissa ajaa määrättyihin aikoihin, kameran kuvaavat rekisterikilven ja lasku lähetään kotiin. Ennen turistit eivät joutuneet maksamaan ruuhkamaksuja, mutta nykyään maksu peritään kaikilta. Me olimme Tukholmassa lauantai iltana ja ajoimme muutaman maksupisteen ohitse, mutta ne näyttivät viivaa, eli siihen aikaan maksua ei peritty. Maksu on normaalisti joitakin kymmeniä kruunuja eli muutamia euroja. Polttoaine on Ruotsissa hieman halvempaa kuin Suomessa.
 
Tukholmasta ajoimme Etelä-Ruotsiin Vänerin länsipuolelle, lähelle Åmålia avomieheni perheen kesämökille jossa vietimme kolme päivää veneillen, rentoutuen ja luonnossa liikkuen.
 


Ruotsista jatkoimme matkaa Saksan Hampuriin. Ajoimmekin sinne kertaheitolla, vaikka ajatuksena oli kyllä jäädä johonkin matkalle yöksi, esimerkiksi Kööpenhaminaan. Tanskassa ei ole tiemaksuja, mutta sillat ja lautat ovat kalliita. Ylitimme matkalla Juutinrauman sillan, siltamaksu on n. 50 euroa. Siitä jatkoimme Tanskan halki tietä E47 jossa on lauttayhteys välillä Rødby - Puttgarden. Lauttamaksu on n. 100 euroa, vähän riippuen siitä varaako sen etukäteen ja ottaako flex lipun tai tavallisen. Me vain ajoimme luukulle ja ostimme liput siitä, laivaan pääsimme alle 15 minuutissa.
 

 
Yövyimme Saksassa hotelleissa, vaikka pidämmekin enemmän majataloista ja huoneistoista. Saksassa ei ole tiemaksuja (paitsi joitakin tunnelimasuja), mutta ns. ympäristötarra kannattaa hankkia, jos haluaa ajaa kaupunkien keskustoissa. Tarran voi tilata etukäteen kotiin esim. täältä tuev-sued.de ja se maksaa 15 euroa. Kannattaa muistaa että autobaanalle ei saa pysähtyä. Polttoaineen loppuminen johtaa sakkoihin, jos poliisi tulee paikalle. Meille melkein kävi näin, onneksi huoltoasema tuli juuri eteen kun mittari näytti enää 0 km.. Citigossa on pieni tankki, ja bensa saattaa loppua yllättäen, ihan oikeasti! Myös Saksassa polttoaine oli muutamia kymmeniä senttejä halvempaa kuin Suomessa.
 
Hampurista ajoimme Berliiniin ja siitä edelleen Dresdeniin jossa vietimme toisen yömme Saksassa. Täältä jatkoimme Tšekkeihin ja kohti Prahaa. Tšekin rajan jälkeen täytyy ostaa tietarra joka maksaa 310 Tšekin Korunaa eli n. 11,5 euroa. Vietimme yhden yön Prahassa, josta jatkoimme matkaa České Budějoviceen ja kohti Itävaltaa.


České Budějovice
Myös Itävallassa täytyy hankkia tietarra jonka hinta on 8,80 euroa. Ostimme sen ensimmäiseltä huoltoasemalta rajan jälkeen. Vietimme Itävallassa 2 yötä, toisen lähellä Lienzin kaupunkia, upeassa majatalossa nimeltä Weinbauer ja toisen Schafberg -vuorella, joka on yksi huikeimmista paikoista joissa olen käynyt. Ajoimme Grossglocknerin alppitietä joka maksaa henkilöautolla ajettuna 35 euroa. Tällä hinnalla alppitien voi halutessaan ajaa saman päivän aikana edestakaisin. Me jatkoimme matkaa Italiaan.
 
Chafbergbahn
 
Grossglockner
 
Italiassa ei ole käytössä ns. Vignetteä mutta moottoritiet ovat maksullisia.  Moottoritietiemaksut ovat kalliita, 150 kilometriä moottorietä tuli maksamaan 16 euroa ja noin 100 kilometriä 7 euroa. Italiassa kannattaa kuitenkin ajaa moottoriteitä hinnasta huolimatta, vaihtoehtoiset reitit ja vanhat tiet ovat todella hitaita ajaa. Pysäköinti Venetsiassa maksoi 26 euroa, iltapysäköinti kello 17 eteenpäin olisi maksanut 15 euroa. Polttoaine oli Italiassa saman hintaista kuin Suomessa.
 
 
Venetsiasta jatkoimme matkaa kohti Kroatiaa. Matkalla ajoimme Slovenian halki, jossa on myös käytössä 15 euron tiemaksu. Ostimme tietarran siitä huolimatta että ajoimme Slovenian puolella alle 100 kilometriä. Sakot ovat suuret jos tarran on jättänyt ostamatta.

Matkalla kohti Sloveniaa.

Stara Baška - Kroatia


 
Kroatian moottoriteillä oli maksupisteitä, maksut olivat muutamia euroja. Täällä kannattaa pitää käteistä mukana, maksupisteillä virkailijat eivät osanneet käyttää debit/credit korttia joka tunnetaan maailmalla huonosti ja käteinen oli tarpeen. Myös euroilla selviää jos Kroatian kunia ei löydy taskunpohjalta. Viimeisessä maksupisteessä Zagrebista Unkariin ajettaessa jouduimme maksamaan euroilla. Kroatia oli erittäin kiva paikka, yksi matkamme positiivisista yllätyksistä, vaikka viimeisessä tiemaksupisteessä nainen raivosikin meille kun debit/credit kortti ei oikein auennut hänelle...

Unkariin saavuttaessa moottorien varressa on hyvin selkeästi merkitty että moottoriteillä ajaminen on maksullista. Tiemaksu 2975 forinttia eli 14 euroa  täytyy käydä maksamassa heti ensimmäisessä merkityssä paikassa. Jos ajaa kameraan joita moottoriteillä on tiheään, on sakko jokaisesta kerrasta 50 euroa. Unkarissa ei siis ole varsinaista tietarraa vaan auton tiedot rekisteröidään maksun yhteydessä. Maksu täytyy maksaa vain jos ajaa moottoriteitä. Moottoriteillä on myös nopeuskameroita "piilossa" niin ettei niitä huomaa. Nopeusrajoituksia kannattaa siis noudattaa. Vietimme Unkarissa 4 päivää ja majoitumme leppoisasti Unkarin maaseudulla Akac Tanyalla.
 
F1 Hungaroring

Unkarista jatkoimme matkaa Slovakian halki kohti Krakovaa ja Auschwitzia. Slovakiassa on tiemaksu samaan tyyliin kuin Unkarissa, auton tiedot rekisteröidään järjestelmään. Tiemaksu oli muistaakseni n. 15 euroa. Slovakian halki ajaminen oli hidasta, tie meni kylien läpi joissa nopeusrajoitus on aina 50 km/h. Slovakiassa oli todella paljon poliiseja, ja tutkia oli lähes jokaisessa kylässä. 


Puolassa ei ole tiemaksuja henkilöautoille, mutta uudet moottoritiet tulevat maksullisiksi. Myös Puolassa ajaminen on todella hidasta, onneksi tieverkosto kehittyy koko ajan ja Varsovasta Bialystokiin on tulossa uusi moottoritie.


Auschwitz Puola







Ajoimme Puolasta kertaheitolla 1300 kilometriä Viroon saakka, matkalla nukuimme muutaman tunnin Latviassa levähdyspaikalla. Myöskään Liettuassa, Latviassa eikä Virossa ole tiemaksuja ja polttoaine ja kaikki muukin on edullista. Siinä mielessä kannata Itä-Euroopan matkailua, samalla rahalla tekee paljon enemmän!

Reissu oli kokonaisuudessaan huikea ja autolla liikkuessa näkee paljon enemmän kuin vain lentämällä kaupungista toiseen.

Olen koonnut tähän vielä lopuksi tiemaksut sekä linkit liittyen eri maiden tiemaksuihin. Kannattaa myös ottaa huomioon että monet tietarroista on maksettava käteisellä. Käteistä matkalla kannattaa olla mukana sen verran että tiemaksut saa hoidettua.

Ruotsi: Ruuhkamaksut Tukholmassa, muutamia euroja. Näistä tulee lasku kotiin.

Tanska: Ei tiemaksuja. Kalliita silta ja lauttamaksuja. http://www.oeresund-bridge.com/ http://www.storebaelt.dk/


Saksa: Ei tiemaksuja, joitakin tunnelimaksuja. Kaupunkien keskustoissa pitää olla ympäristötarra.
tuev-sued.de 

Tsekki:  Kymmenen päivän tietarra 310 Tšekin Korunaa eli n. 11,5 euroa.

Itävalta: Kymmenen päivän tietarra 8,80 euroa. Myös jotkin tunnelit sekä alppitiet ovat maksullisia, esim. Grossglockner 35 euroa.
http://www.asfinag.at/maut/vignette

Italia: Kalliita moottoritiemaksuja ja pysäköinti Venetsiassa on kallista.

Slovenia: 7 päivän tietarra 15 euroa.
 http://www.slovenia.info/?by_car=0

Kroatia: Muutamien eurojen moottoritiemaksuja.

Unkari: Moottoritiemaksu, joka ei ole tarra vaan auton tiedot sisältävä tosite. 10 päivää 2975 forinttia eli 14 euroa.

Slovakia: Tiemaksu 15 euroa.
https://www.emyto.sk/web/

Puola: Ei tiemaksuja alle 3,5 ajoneuvoille. Uudet moottoritiet tulevat maksullisiksi.

Liettua: Ei tiemaksuja.

Latvia: Ei tiemaksuja.

Viro: Ei tiemaksuja.

Jos jokin asia jäi askarruttamaan, kysy, niin vastaan parhaan tietoni mukaan!

Auringonlasku Tamulajärvellä Virossa.



 
Seuraavissa postauksissani kerron hieman tarkemmin matkan kohokohdista, Schafbergspitzesta, Grossglocknerin alppitiestä, Kroatian Plitvicestä ja formuloista.

- Suvi