Syyskuu 2016
Teimme syyskuussa retken Kilpisjärvelle ystäväni kanssa. Olen löytänyt Lapin kauneuden vasta viime vuosina kesän lopulla tuli tunne, että Lappiin on pakko päästä. Saimme asiat järjestymään niin että muutaman päivän retki onnistui.
Matkasimme Rovaniemeltä käsivarteen sumuisessa ja synkässä säässä, mutta kun Ruotsin ja Norjan korkeat tunturit alkoivat näkyä horisontissa sää selkeni ja meitä odotti upea aurinkoinen Kilpisjärvi!
Koska sää oli niin kaunis, emme halunneet heti jatkaa matkaa Norjan puolelle, vaan lähdimme katsomaan yhtä paikallisista nähtävyyksistä; Tsahkalputousta. Putoukselle löytää kun lähtee seuraamaan Kalottireittiä Kilpisjärven luontokeskukselta. Kivikkoinen polku vie kohti Tsahkaljärven rantaa johon on matkaa reilu kilometri. Putoukset jäävät vasemmalle puolelle. Polulla meitä tuli vastaa eräs vanhempi herrasmies ja jäimme jutustelemaan hetkeksi. Hän oli palaamassa Haltilta ja oli huiputtanut Haltin vain pelkässä t-paidassa! Siis syyskuun loppupuolella! Sää oli kuulemma ollut oikein mainio koko useamman päivän kestäneen taipaleen. Mahtavaa.
Upea Saana loisti koko komeudessaan tässä yllättävänkin lämpimässä syyssäässä. Takkia ei todellakaan tarvinnut. Mieli olisi tehnyt vain istahtaa johonkin ja jäädä nautiskelemaan auringonpaisteesta. Olisimmepa saaneet huiputtaa Saanan näin upeassa säässä. Jatkoimme kuitenkin matkaa Norjaan, jossa meitä odottikin aika mahtava seikkailu. Siitä olen kirjoittanut oman postauksen joka löytyy täältä.
Norjasta palatessamme sää oli tehnyt käänteen ja muuttunut taas tyypillisemmäksi syyssääksi. Sumu ja ajoittainen sade oli tullut jäädäkseen. Vietimme Kilpisjärvellä kaksi yötä Arctic Polar lomakylässä. Oikea sänky ja sauna tuntui aika mahtavalle Norjan koitoksemme jälkeen. Kolmannen päivän suunnitelmiin meillä kuului visiitti Kolmen Valtakunnan Rajapyykillä, sekä Saanan huiputus.
Kolmen Valtakunnan Rajapyykki on Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen rajapyykki Koltajärvessä. Nykyinen rajapyykki on rakennettu vuonna 1926. Se on Ruotsin pohjoisin ja Manner-Suomen läntisin piste. Rajapyykki on maailman pohjoisin kolmen valtion rajapiste. Muutamalla askeleella voi siis käydä kolmessa eri valtiossa.
Matkasimme Rajapyykille Malla-Laivalla, joka kulkee kesäisin Kilpisjärveltä kello 10, 14 ja 18. Syksyllä varsinaisia aikatauluja ei ole, vaan laiva kulkee kysynnän mukaan. Edestakainen matka maksaa 25 euroa ja yhden suuntainen 20 euroa. Koltaluoktasta on mahdollista myös kävellä takaisin Kilpisjärvelle Mallan luonnonpuiston lävitse. Matka on kuitenkin kohtalaisen pitkä, noin 17 kilometriä hieman reittivalinnoista riippuen (haluatko esimerkiksi huiputtaa Pikku-Mallan matkalla joka lisää kilometrejä noin neljällä)
Olimme rannassa odottamassa laivan lähtöä hyvissä ajoin, mutta japanilaisryhmä oli jo ehtinyt vallata laivan kaikki paikat, ja myös retken varannut suomalaisryhmä jäi laivasta. Pienen järjestelyn jälkeen meidän luvattiin tulla hakemaan kun japanilaisryhmä on toimitettu perille. Lähtömme viivästyi tämän takia noin 40 minuuttia, mutta aika kului nopeasti muiden kanssa jutustellessa.
Koltaluoktasta Rajapyykille on vielä kolmen kilometrin kävely, mutta polku on oikein hyvä, leveä ja helppokulkuinen. Muutamia pitkospuita on rakennettu on kaikkein märimpien paikkojen ylitykseen. Suomalaisryhmä saavutti Rajapyykin hieman meidän jälkeen, ja he lauloivat Maammelaulun johon mekin osallistuimme.
Kävimme myös katsomassa Kuohkimajärven autiotupaa jonka pihapiirissä meidän oli alun perin tarkoitus telttailla.
Pian oli aika palata takaisin laivalle, mutta matkaan tuli mutka, koska yksi vanhempi rouva oli kadonnut. Kaikki olettivat hänen lähteneen jo kävelemään takaisin laivan suuntaa, mutta lopulta paljastui että hän olikin lähtenyt japanilaisryhmän perään ja oli jo menossa jossakin Norjan puolella! Hetken jouduimme siis häntä odottelemaan saapuvaksi, mutta lopulta pääsimme aloittamaan matkan takaisin Retkeilykeskukselle. Kävimme retken päätteeksi syömässä ja valmistauduimme Saanan huiputukseen.
1029 metriä korkea laakeapäinen Saana on yksi Suomen tunnetuimpia tuntureita. Se on osa Skandien vuoristoa ja kohoaa 556 metriä Kilpisjärven pintaa ylemmäksi. Reitti Saanan huipulle etenee ensin noin kilometrin tunturikoivikossa, jonka jälkeen alkaa jyrkempi osuus johon on rakennettu 742 porrasta kiipeämistä helpottamaan. Reitti jatkuu portaiden jälkeen vielä noin kaksi kilometriä, ja nousu jatkuu edelleen, joskin hieman loivempana.
Sää oli sumuinen, mutta koska kumpikaan meistä ei ollut koskaan huiputtanut Saanaa, oli se tehtävä säässä kuin säässä. Jalat tuntuivat raskailta, mutta päättäväisyys vei pitkälle. Pilviraja tuli vastaan jo hieman rappusten yläpään jälkeen ja noin 2 kilometriä tarvoimme sumussa ja lopulta sateessa ja kylmässä tuulessa. Valehuippuja tuli vastaan yhä uudelleen ja taas alkoi tuntua siltä että paljonko vielä? Kaukaisuudessa näkyi aina vain sumuinen ääriviiva seuraavasta valehuipusta kunnes lopulta saavutimme oikean huipun. Laitoimme nimet vieraskirjaan, otimme pikaisesti muutaman kuvan ja kaivoimme jäätyneet suklaapatukat repuista ja aloitimme matkan takaisin alas. Kauaksi aikaa ei voinut jäädä seisoskelemaan, koska lämpöasteita oli vain +1 ja tuuli oli jäätävä.
Matka huipulle vei 2 tuntia ja alas 1,5 tuntia. Ihan kohtalainen suoritus, vaikka emme mielestämme pitäneet edes kovaa kiirettä. Loppumetreillä jouduimme laittamaan otsavalot päähän, jotta vältyimme turhilta kompuroinneilta, sen verran myöhään lähdimme huippua tavoittelemaan. Alas päästyämme fiilis oli mahtava! Jes! Seuraavalla kerralla toivon sään olevan pilvetön, jotta pääsen myös ihailemaan maisemia. Saanan huiputus on edessä taas heinäkuussa 2017 enkä malta odottaa!
Kilpisjärveltä löytyy vielä paljon tutkittavaa, ja vaikka ohi ajaessa paikka vaikuttaa tylsältä, on se kaikkea muuta! Sieltä ei puutu mitään, eikä siellä ole mitään liikaa. Siellä on luonto.
- Suvi
