Itävalta - Grossglockner - Upea alppitie

Heinäkuu 2016

Kolmen viikon Euroopan kierroksemme oli hieno kokemus ja matkan varrelle mahtui useita huippuhetkiä. Yksi näistä oli Großglockner Hochalpenstrasse eli "korkea alppitie" joka on monen mielestä myös Itävallan upein. Großglockner on Itävallan korkein vuori, ja vaikka tie ei kulje aivan vuoren juurelta, se on hyvällä säällä kuitenkin mahdollista nähdä. Tien korkein kohta on 2571 metriä korkean Edelweißspitzen huipulla.
 

Saavuimme alppitien "porteille" aamupäivällä ja sää vaikutti kohtalaiselta. Taivaalla oli jonkin verran pilviä mutta näkyvyys oli kuitenkin hyvä. Tien ajaminen henkilöautolla maksaa 35 euroa ja tie on avoinna vain päiväsaikaan. Tien voi halutessaan ajaa saman päivän aikana edestakaisin, paluumatka kuuluu hintaa. Harva näin varmaankaan tekee, koska tästä on kätevä jatkaa matkaa Italiaan tai "ylöspäin" tullessa kohti Tsekkejä tai Saksaa. Paras aika tien ajamiseen on kesä-, ja heinäkuussa kun kesälomat Euroopassa eivät ole vielä alkaneet, tai vasta syyskuussa pahimman lomaruuhkan jälkeen. Elokuussa tietä mutkittelee asuntoautojen ja vaunujen katkeamaton letka joten ajaminen ei ole kovin miellyttävää. Talviaikaan tie on suljettu ja se avataan vasta keväällä kun lumet ovat sulaneet.

Heti maksupisteen jälkeen näkee vuoret jotka kohoavat jylhinä pilvien läpi taivaisiin. Maisemat ovat upeat. Pysähdyspaikkoja on aika tiheään ja niihin kannattaa pysähtyä ihailemaan maisemia ja kuvaamaan. Tiellä ei ole kaiteita joihin olemme Suomessa tottuneet, vaan korkeimmissa paikoissa on kivipylväitä toimittamassa kaiteen virkaa. Edelweißspitzen huipulla on parkkipaikka ja pieni näköalatorni, vaikka näköaloja on muutenkin aivan riittävästi... Välillä näkymä tosin katoaa kokonaan kun pilvi peittää maiseman. Vaikka laaksossa lämpötila olisi +25, ylhäällä vuorilla lämpötila heiluu +8 tietämissä ja navakan tuulen kanssa ilma tuntuu jäätävältä, eli lämpimät vaatteet ja pipo mukaan!
 

 

 

 

Alppitieltä lähtee sivutie Pasterze-jäätikön yläpuolelle. Jäätikölle joka sulaa muuten hurjaa vauhtia, löytää varmasti kunhan ajaa ainoasta mahdollisesta liikenneympyrästä suoraan. Maisema on harmaa, väritön ja karu. Täällä on mahdollista nähdä murmeleita, mutta sen eteen joutuu ehkä nähdä hieman vaivaa. Me ihailimme vain jäätikköä ja jätimme murmelit seuraavaan kertaan.

Kun jäätiköltä palaa liikenneympyrälle ja kääntyy kohti Heiligenblut:ia on upeimmat maisemat jo nähty ja tie lähtee laskeutumaan alaspäin kohti laaksoa. Grossglockner ei ole tarkoitettu läpikaahattavaksi, vaan aikaa kannattaa varata useita tunteja ja edetä rauhassa maisemista nautiskellen. Alppitien varrella on myös mahdollista majoittua jos haluaa käydä patikoimassa näissä upeissa maisemissa. Majoitukset eivät ole erityisen kalliita, n. 60 eurolla sai jo jonkinlaisen majapaikan.

Iltapäivällä maisemaähkyn tultua jatkoimme matkaamme kohti Italiaa. Italian puolelle päästyämme lämpötila kohosi +30 asteeseen ja oli aika riisua norjalaiset lämpösukat ja vaihtaa lämpimät housut hieman ohuempiin. Samalle päivälle mahtui siis lempeää +20 asteen ilmastoa, kylmää jäätävää tuulta, ukkosta ja trooppisen tuntuista +30 astetta.

Ihastuin Itävaltaan(kin). Upeita maisemia, kivoja ihmisiä ja hintataso oli kohtuullinen. Nyt retkeilykärpäsen puraistua on todella herännyt mielenkiinto lähteä patikoimaan Alpeille ja yöpyä vuoristomajoituksissa joihin ei autolla pääse. Tällaisen matkan aionkin toteuttaa lähivuosina. Tämä paikka antaa kuitenkin paljon myös automatkailijalle.

-Suvi