keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Sveitsi - Aareschlucht ja Grimsel Pass

Pieni sola- ja vuoristoseikkailu

Kevät 2016







 
Toisen matkapäivän aamuna suuntasimme kohti Meiringeniä. Olin katsonut matkaa suunnitellessani että sieltä löytyy mielenkiintoiselta vaikuttava kanjoni, Aareschlucht. Se on noin 1400 metriä pitkä, korkeimmillaan 200 metriä ja kapeillaan vain noin metrin leveä. Paikka olikin sellainen ettei sinne vahingossa eksy, koska se ei ollut varsinaisesti minkään reitin varrella. Kanjoniin päästäkseen täytyy maksaa pääsymaksu, joka oli mukavan edullinen, vain n. 6 euroa henkilöltä. Ja mikä parasta, tänne ei ollut lainkaan tunkua.

Huvittavaa oli että kassalla oleva henkilö ei ollut koskaan aiemmin törmännyt credit/debit korttiin, eikä hän ymmärtänyt lainkaan miten kyseinen kortti toimii. Sain kuitenkin pienen säätämisen jälkeen maksettua liput, ja kerroin hänelle että tällaiset kortit ovat ainakin Suomessa hyvin yleisiä. Kassahenkilö pyöritti silti päätään huvittuneena ja ihmetteli, miten pankki- ja luottokortti voivat olla samassa kortissa.

Kanjoniin päästäkseen piti kävellä lyhyt pätkä hiekkatietä, jonka jälkeen alkoi seinään kiinnitetystä kävelysillasta ja tunneleista koostuva osuus. Tämä olikin aika jännittävää, kävelysillan kansi oli puuta, ja laudat oli vain sahattu oikeaan muotoon ja pudotettu metallisten pidikkeiden päälle. Ne klonksuivat kävellessä ja tämä teki kokemuksesta ehkä vielä hieman jännittävämmän.

Kanjonissa oli todella kylmä, varsinkin tunneleissa, joten sinne kannatti pukeutua kunnolla. Pipo ja hanskat eivät olisi olleet liioittelua. Emme päässeet kävelemään reittiä aivan loppuun asti, jossain kohtaa vastaan tuli suljettu portti. En ole varma oliko pidemmällä vielä huoltotyöt kenties kesken, vai miksi osuus oli suljettu. Tämä hieman harmitti koska aivan päässä olisi käsittääkseni ollut vielä jonkinlainen vesiputous.
 
Vesi oli todella kauniin turkoosia.




 
Kanjoni-visiitin jälkeen kello ei ollut vielä kovinkaan paljoa, joten päätimme lähteä kokeilemaan miten pitkälle Grimselsolan tietä pääsisimme ajamaan. Sola oli vielä virallisesti suljettu, ja odotimme vain koska edessä olisi puomi. Maisemat muuttuivat nopeasti lumisiksi, tie todella mutkaiseksi ja jännitysmomentti kasvoi samaa tahtia. Pääsimme ajamaan tietä yllättävän pitkälle, kunnes matkanteko päättyi siihen että edessä oli lumivalli. Tie oli osittain myös vain yksikaistainen, koska toinen kaista oli lumen vallassa. Tietä ilmeisesti ylläpidetään läpi talven sähkövoimalalle joka sijaitsi Räterichsbodensee -järven ja sen padon kyljessä.
 





 
 
Koska edessä oli umpikuja, käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa kohti seuraavan yön majoitusta, joka muuten sijaitsi aika korkealla vuorella, mutkaisen ja kapean tien päässä...
 
Lopuksi pieni vinkki: Kanderstegissa n. 43 kilometriä Interlakenista, on mahtavan näköinen turkoosi lampi nimeltä Blausee, jonka vesi on niin kirkasta että siellä uiskentelevat kalatkin näkyvät pintaan aivan selvästi. Lampi näyttää kuvissa vähän samalta kuin Hollolasta löytyvä Kiikunlähde. Emme käyneet tätä lampea katsomassa koska harmikseni huomasin sen olemassa olon liian myöhään.

- Suvi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti