Keskiyön aurinko - Juhannus Saanatunturin päällä

Kesäkuu 2017

Voisiko Juhannuksena joskus tehdä jotain muuta, kuin mennä kesämökille, saunoa ja grillata?

 

Olimme ystäväni kanssa suunnitelleet Lapin ja Norjan reissun kesäksi 2017. Pikkuhiljaa suunnitelmat alkoivat selkiämään ja kuulimme että Saanalla järjestettäisiin taas Juhannuksena hiihtokilpailut. Hiihtämään Juhannuksena? Kuulosti aika mahtavalta, sinne täytyy päästä! 

Saavuimme Kilpisjärvelle torstai iltana, ajettuamme 2 päivää Vantaalta. Pystytimme teltan retkeilykeskukselle sopivaan paikkaan ja pääsimme saunaan rentoutumaan. Se tuntuikin aika mahtavalle,  koska olimme viettäneet ensimmäisenkin yön matkalla teltassa, "puskassa".

Leikkimieliset Juhannushiihdot olivat yksi "Suomi 100" juhlavuoden tapahtumista. Hiihtojuhla alkoi Hulahulan tanssimisella. Osallistujia oli harvinaisen paljon, ja paikalle oli saapunut paljon ensikertalaisia ympäri Suomea. Yksi pariskunta mainitsi halunneensa viettää erilaisen juhannuksen, ei mökille tällä kertaa. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia siis kuin meilläkin! Koska osallistujia oli paljon, lainasukset loppuivat kesken. Minä pääsin hiihtämään monoilla kokoa 45, ja suksetkin taisivat olla reilumman puoleiset, mutta se ei hidastanut menoa lainkaan!

Hiihtokilpailujen jälkeen kaikille jaettiin ruhtinaallisesti palkintoja. Mm. hienot tunturisuunnistuksen palkinnoiksi tarkoitetut avaimenperät, joihin oli vuoden 2017 sijaan lipsahtanut vuosi 2007... Lisäksi saimme juhannushiihto -hihamerkit, kortteja, uistimia. You name it! Ilman palkintoja emme jääneet!

Hiihdoista selvittyämme ja palauttavan lounaan jälkeen, kävimme katsomassa kokkoa Kilpisjärven rannassa. Kontrasti tulen ja lumisten tuntureiden välillä oli upea!

Tapahtumaan kuului osana myös Saanan valloitus Juhannusyönä. Olimme illalla jo aika väsyneitä ohjelmarikkaan päivän ja edellisten päivien ajomatkan jäljiltä. Pienen harkinnan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä valloittamaan Saanaa vielä illalla ja ihailemaan keskiyön aurinkoa. 

Matka retkeilykeskukselta Saanan huipulle on noin 4 km sisältäen n. 500 metriä nousua. Olen "huiputtanut" Saanan jo aiemmin, joten reitti oli tuttu, mutta tällöin oli pilvistä joten maisemat jäivät näkemättä. Pikkuhiljaa kiivetessämme, maisemat muuttuivat upeammiksi kun lumihuippuiset Ruotsin ja Norjan suurtunturit tulivat kunnolla esiin.

Saanan päällä meille pidettiin pieni esitelmä ja saimme nauttia kuoron laulusta. Ainutlaatuista! Toki myös juhlajuoma kuului asiaa, ja skoolasimme pienillä kuohupulloilla. 

Ilma oli koko päivän aivan upea ja harvinaisen lämmin. Retkeilykeskuksen lämpömittari taisi parhaillaan näyttää n. 20 astetta. Tästä huolimatta yöt olivat todella kylmiä, ja lämpötila tippui vain 4 asteeseen. Tämä tietysti kysyy teltassa nukkujalta kunnollisia varusteita. Ilma tuntui todella kylmältä myös yöllä tunturin päällä. Tuuli ja viileys sai meidän lähtemään kohti retkeilykeskusta ja lämpimiä makuupusseja. 

- Suvi

Retki Repovedelle

Marraskuu 2016

Vaikka marraskuu on yleensä aina synkkä ja pimeä, voi silloinkin tehdä ulkona kivoja asioita. Päätimme lähteä Repoveden kansallispuistoon yönyli -retkelle. Varasin meille majoitukseksi Karhulahden kodan.  Vaikka matkalla kastuisi, pääsisi kotaan kuivattelemaan varusteita ja nukkumaan mukavasti. Kodalle on kartasta mitattuna matkaa Lapinsalmen parkkipaikalta noin kahdeksan kilometriä ja se sijaitsee lähellä Olhavaa. Paikka kuulosti juuri sopivalta ja reitti kulkee monen eri nähtävyyden kautta.

Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kouvolan ja Mäntyharjun kuntien alueella. Sinne on Helsingistä matkaa noin 190 kilometriä. Repovedellä korkeuserot ovat yllättäviä verrattuna muuhun Etelä-Suomeen. Tämä kannattaa ottaa huomioon reittiä suunnitellessa. Puiston alueella on kattava polkuverkosto ja mukavasti tulenteko- ja telttapaikkoja. Puiston alueelta löytyy myös varaustupia ja kotia, joissa on mukava yöpyä jos ulkona nukkuminen syksyn pimeydessä tai talven kylmyydessä ei miellytä.

Alueesta löytyy paljon tietoa luontoon.fi sivustolta ja kattava kartasto poluista ja palveluista löytyy täältä.

 

Lähdimme kulkemaan poutaisessa säässä Lapinsalmen parkkipaikalta kohti riippusiltaa. Maassa ja pitkospuilla oli paikoin lunta ja jäätä vielä parin edellisen viikon lumimyräköiden jäljiltä. Piti siis varoa askeleitaan ettei liukastuisi heti alkumetreillä.

 

 

Riippusilta oli jännittävä! Se heilui aika paljon ylittäessä ja oli yllättävän kapea. Sillalla saa olla vain kaksi kulkijaa kerrallaan eikä siinä mahdu ison rinkan kanssa ohittamaan. Ruuhkaisina päivinä ja kesällä tänne muodostuu jonoa. Nyt muita kulkijoita ei ollut ja saimme jäädä sillalle hetkeksi ihmettelemään maisemia.

 

Polut olivat yllättävän leveitä ja osa reiteistä kulki teitä pitkin. Tämä hieman latisti tunnelmaa. Aurinko kuitenkin piristi fiilistä, marraskuussakin voi olla ihana ilma ja hyvä sää reippailuun.

Noin puoleen väliin matkaa osui Kuutinkanavan laavu jossa pidimme tauon ja paistoimme makkaraa. Laavulle saapui meidän jälkeen pari muutakin retkeilijää. He miettivät keskenään roska-astioiden sijaintia. Niitä ei kuitenkaan Repovedeltä löydä, koska puisto on siirtynyt roskattomaan retkeilyyn. Palavat roskat voi polttaa, biojätteet laittaa kuivakäymälään ja kaikki muu jäte (esim. metallit ja muovit) pitää viedä mukanaan.

 

Koska valoisaa aikaa oli vielä jäljellä, kävimme myös Olhavanvuorella. Olhavanvuori on pystysuora kallio ja siellä tulee liikkua varoen. Kurkistimme varovasti reunan yli, kiipeilijöille täytyy nostaa hattua.

Saavuimme kodalle juuri ennen pimeän tuloa. Kota oli valtava ja neljälle tilaa oli ruhtinaallisesti. Sisällä oli jo valmiiksi hieman lämmin ja kamiina lämmitti kodan nopeasti. Kamiinan päällä oli levy jossa sai ruoat kätevästi laitettua. Joskus joku kysyi miten ihmiset viettävät syys- ja talviretkillä illat kun pimeää on jo kolmesta eteenpäin. Ilta kuitenkin sujuu mukavasti ruokaa laitellessa, jutellessa ja lepäillessä ja mahdollisesti myös varusteita huoltaessa. Jos sää on kirkas aikaa voi käyttää vaikkapa tähtien kuvaamiseen.

Seuraavana aamuna heräsimme lumiseen maisemaan. Lunta oli kertynyt viitisen senttiä ja lumisade jatkui edelleen. Ihanaa miten valoisaa! Kävimme Mustalamminvuoren näkötornilla, pidimme jälleen tauon Kuutinkanavalla ja kävelimme hieman eri reittiä takaisin, tällä kertaa metsäisiä vähemmän tallattuja polkuja pitkin ja poikkesimme myös Katajavuorella.

Kuva: Milla Heikkinen

Retki oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja kiva. Ehkä yöpyminen kodassa oli hieman liian "helppo", vähän kuin olisi mökillä ollut. Kilometrejä meille kertyi molempina päivinä 10 eli juuri sopivasti kun nousuja ja laskuja oli paljon. Se, että Repovedellä on paljon erilaisia vuokramökkejä sekä autoteitä aika tiheään, hieman latistaa tunnelmaa. Tuntuu että kaikkialle olisi päässyt autolla. Myös junan kolina kuuluu puistoon varsinkin yöllä todella selvästi ja seuraavaksi taivaalla lentääkin jo lentokone. Sitä "köyhän miehen Lappia" emme löytäneet, mutta silti Repovesi on ehdottomasti käymisen arvoinen ja helppo "matalan kynnyksen" kohde. Reitit ovat hyvin merkittyjä joten kokemattomampikin retkeilijä uskaltaa liikkua täällä turvallisin mielin. Riippusilta on jännittävä ja hienoja näköalapaikkoja on runsaasti. Kunto kohoaa väkisinkin mäkiä ylös ja alas rampatessa, varsinkin jos selässä on 15 kilon edestä tavaraa. (tällä kertaa oikeasti pakkasin vain sen tarpeellisen, no silti oli hieman liikaa, mutta parempi niin). Minua kiinnostaa palata Repovedelle uudelleen, ja kesällä haluan kiertää Kaakkurinkierroksen rauhassa, parin pysähdyksen taktiikalla ja tutustua paikkaan vielä lisää.

Nyt tulevana talvena suunnitelmissa on talviretki, mahdollisesti hiihtovaellus ja varustelu on käynnissä!

Oletko pääkaupunkiseudulla asuva innokas retkeilijä mutta retkiseura puuttuu? Liity Facebookissa PK-Seudun vaellusporukka -ryhmään. Voit löytää sieltä mukavaa retkiseuraa! Tämäkin retki oli toteutettu osittain sitä kautta, ja saimme seuraksi kaksi oikein kivaa ja reipasta ulkoilmaihmistä :)

- Suvi