Venetsia ja kaunis Kroatian rannikko

Heinäkuu 2016

Venetsia ei paljon esittelyitä kaipaa. Halusimme nähdä tämän pikkuhiljaa mereen vajoavan kaupungin. Ajoimme Itävallasta Italiaan illalla ja jäimme Venetsian esikaupunkiin Mestreen yöksi koska täällä majoitukset ovat huomattavasti edullisempia. Aamulla ajoimme Venetsiaan mantereelta pitkää siltaa pitkin ja jätimme auton parkkihalliin kaupungin "suulle". Vuorokauden pysäköinti maksaa 26 euroa ja se on maksettava vaikka viipyisit vain muutaman tunnin. Iltapysäköinti klo 17 eteenpäin olisi ollut edullisempi, vain 15 euroa.

 

 

 

Teimme Venetsiassa parin tunnin kävelykierroksen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila kohosi +30 asteeseen. Lämmintä oli enemmän kuin riittävästi. Myös ihmisiä oli paljon ja vesibussit ja taksit ajoivat ahkerasti ja kyyditsivät rakkauden kaupunkia tutkivia turisteja. Aikamme kanaaleita ja rakennuksia ihailtuamme päätimme jatkaa matkaa Slovenian läpi kohti Kroatiaa.

 

Varasin matkalla meille Kroatian Crikvenicasta huoneiston 50 eurolla ja sinne päästyämme kummakin suut loksahtivat auki. Majoitus sijaitsi ylhäällä rinteessä ja huoneisto oli isompi kuin asunto kotona. Mukavuuksina ilmastointi, oma keittiö ja tilava terassi josta näkyi merelle. Katolla oli aurinkotuoleja vielä upeampi näköala. Vastaanotto oli niin lämmin kuin olla saattaa. Auton sai jättää huoneiston eteen ja meille kerrottiin paljon kaikkea, tosin Kroatiaksi niin emme oikein ymmärtäneet.. Näinä hetkinä kielimuuri tosiaan harmittaa, omistaja oli ihana n. 60-vuotias nainen. Olisimme halunneet jäädä huoneistoon toiseksikin yöksi, mutta seuraava yö oli jo valitettavasti varattu.

 

Koska paikka miellytti meitä, jäimme rannikolle toiseksikin päiväksi. Kävimme Krk:n saarella johon pääsee korkeaa siltaa pitkin. Kroatiassa on jonkin verran tiemaksuja ja tännekin oli n. 4 euron siltamaksu. Ajaminen ei kuitenkaan ole erityisen kallista ja polttoaine on edullisempaa kuin Suomessa. 



Stara Baska



 

Seuraava yön vietimme myös rannikolta, paikassa nimeltä Senj. Tästä olisi seuraavana päivänä kätevä jatkaa matkaa kohti sisämaata ja Plitvicen turkooseja järviä. Huoneisto oli taas aivan huikea, upealla merinäköalalla varustettu ja maksoi vain 40 euroa yö. Saimme jälleen lämpimän vastaanoton ja meiltä varmisteltiin onhan huoneisto varmasti hyvä. Hintaan kuului lisäksi tervetuliaisjuoma, pullo valkoviiniä.

 

 

Pitkiä rappusia pitkin pääsi rannalle, joka ei tosin ollut mikään hiekkaranta, vaan osittain pikkukivirannasta ja valetusta betonilaiturista koostuva "rantabulevardi". Kokonaisuus oli kuitenkin miellyttävä. Kroatian rannikon yläosista ei muutenkaan juurikaan hiekkarantoja löydy, vaan rannat ovat pientä kiveä ja maasto on muutenkin kivikkoista.

Rannalla oli jonkin verran aktiviteetteja, pieni rantabaari ja mahdollisuus ajaa vesijeteillä. 

 

 

 

Kroatiassa kortti käy suhteellisen hyvin kaikkialla, mutta monissa paikoissa käteistäkin tarvitaan. Käteisen nosto on suositeltavaa. Esimerkiksi vesijetti-ajelu piti maksaa käteisellä, samaten osa tietulleista, koska virkailijat eivät osaa käyttää credit/debit korttia. Kroatiasta Unkaria kohti ajaessa viimeisessä tietullissa kävi juuri niin, ettei meillä ollut enää valuuttaa eikä virkailija osannut käyttää korttia. Hän raivosi hetken toimimattomasta kortista ja sitten päädyimme maksamaan tullin euroilla.

 

Kokemus Kroatiasta oli erittäin positiivinen, ja mikäli haluamme joskus lähteä vaikkapa rantalomalle, on Kroatia ehdottomasti ykkösvaihtoehtona.

-Suvi
 

Itävalta - Grossglockner - Upea alppitie

Heinäkuu 2016

Kolmen viikon Euroopan kierroksemme oli hieno kokemus ja matkan varrelle mahtui useita huippuhetkiä. Yksi näistä oli Großglockner Hochalpenstrasse eli "korkea alppitie" joka on monen mielestä myös Itävallan upein. Großglockner on Itävallan korkein vuori, ja vaikka tie ei kulje aivan vuoren juurelta, se on hyvällä säällä kuitenkin mahdollista nähdä. Tien korkein kohta on 2571 metriä korkean Edelweißspitzen huipulla.
 

Saavuimme alppitien "porteille" aamupäivällä ja sää vaikutti kohtalaiselta. Taivaalla oli jonkin verran pilviä mutta näkyvyys oli kuitenkin hyvä. Tien ajaminen henkilöautolla maksaa 35 euroa ja tie on avoinna vain päiväsaikaan. Tien voi halutessaan ajaa saman päivän aikana edestakaisin, paluumatka kuuluu hintaa. Harva näin varmaankaan tekee, koska tästä on kätevä jatkaa matkaa Italiaan tai "ylöspäin" tullessa kohti Tsekkejä tai Saksaa. Paras aika tien ajamiseen on kesä-, ja heinäkuussa kun kesälomat Euroopassa eivät ole vielä alkaneet, tai vasta syyskuussa pahimman lomaruuhkan jälkeen. Elokuussa tietä mutkittelee asuntoautojen ja vaunujen katkeamaton letka joten ajaminen ei ole kovin miellyttävää. Talviaikaan tie on suljettu ja se avataan vasta keväällä kun lumet ovat sulaneet.

Heti maksupisteen jälkeen näkee vuoret jotka kohoavat jylhinä pilvien läpi taivaisiin. Maisemat ovat upeat. Pysähdyspaikkoja on aika tiheään ja niihin kannattaa pysähtyä ihailemaan maisemia ja kuvaamaan. Tiellä ei ole kaiteita joihin olemme Suomessa tottuneet, vaan korkeimmissa paikoissa on kivipylväitä toimittamassa kaiteen virkaa. Edelweißspitzen huipulla on parkkipaikka ja pieni näköalatorni, vaikka näköaloja on muutenkin aivan riittävästi... Välillä näkymä tosin katoaa kokonaan kun pilvi peittää maiseman. Vaikka laaksossa lämpötila olisi +25, ylhäällä vuorilla lämpötila heiluu +8 tietämissä ja navakan tuulen kanssa ilma tuntuu jäätävältä, eli lämpimät vaatteet ja pipo mukaan!
 

 

 

 

Alppitieltä lähtee sivutie Pasterze-jäätikön yläpuolelle. Jäätikölle joka sulaa muuten hurjaa vauhtia, löytää varmasti kunhan ajaa ainoasta mahdollisesta liikenneympyrästä suoraan. Maisema on harmaa, väritön ja karu. Täällä on mahdollista nähdä murmeleita, mutta sen eteen joutuu ehkä nähdä hieman vaivaa. Me ihailimme vain jäätikköä ja jätimme murmelit seuraavaan kertaan.

Kun jäätiköltä palaa liikenneympyrälle ja kääntyy kohti Heiligenblut:ia on upeimmat maisemat jo nähty ja tie lähtee laskeutumaan alaspäin kohti laaksoa. Grossglockner ei ole tarkoitettu läpikaahattavaksi, vaan aikaa kannattaa varata useita tunteja ja edetä rauhassa maisemista nautiskellen. Alppitien varrella on myös mahdollista majoittua jos haluaa käydä patikoimassa näissä upeissa maisemissa. Majoitukset eivät ole erityisen kalliita, n. 60 eurolla sai jo jonkinlaisen majapaikan.

Iltapäivällä maisemaähkyn tultua jatkoimme matkaamme kohti Italiaa. Italian puolelle päästyämme lämpötila kohosi +30 asteeseen ja oli aika riisua norjalaiset lämpösukat ja vaihtaa lämpimät housut hieman ohuempiin. Samalle päivälle mahtui siis lempeää +20 asteen ilmastoa, kylmää jäätävää tuulta, ukkosta ja trooppisen tuntuista +30 astetta.

Ihastuin Itävaltaan(kin). Upeita maisemia, kivoja ihmisiä ja hintataso oli kohtuullinen. Nyt retkeilykärpäsen puraistua on todella herännyt mielenkiinto lähteä patikoimaan Alpeille ja yöpyä vuoristomajoituksissa joihin ei autolla pääse. Tällaisen matkan aionkin toteuttaa lähivuosina. Tämä paikka antaa kuitenkin paljon myös automatkailijalle.

-Suvi