Itävalta - Grossglockner - Upea alppitie

Heinäkuu 2016

Kolmen viikon Euroopan kierroksemme oli hieno kokemus ja matkan varrelle mahtui useita huippuhetkiä. Yksi näistä oli Großglockner Hochalpenstrasse eli "korkea alppitie" joka on monen mielestä myös Itävallan upein. Großglockner on Itävallan korkein vuori, ja vaikka tie ei kulje aivan vuoren juurelta, se on hyvällä säällä kuitenkin mahdollista nähdä. Tien korkein kohta on 2571 metriä korkean Edelweißspitzen huipulla.
 

Saavuimme alppitien "porteille" aamupäivällä ja sää vaikutti kohtalaiselta. Taivaalla oli jonkin verran pilviä mutta näkyvyys oli kuitenkin hyvä. Tien ajaminen henkilöautolla maksaa 35 euroa ja tie on avoinna vain päiväsaikaan. Tien voi halutessaan ajaa saman päivän aikana edestakaisin, paluumatka kuuluu hintaa. Harva näin varmaankaan tekee, koska tästä on kätevä jatkaa matkaa Italiaan tai "ylöspäin" tullessa kohti Tsekkejä tai Saksaa. Paras aika tien ajamiseen on kesä-, ja heinäkuussa kun kesälomat Euroopassa eivät ole vielä alkaneet, tai vasta syyskuussa pahimman lomaruuhkan jälkeen. Elokuussa tietä mutkittelee asuntoautojen ja vaunujen katkeamaton letka joten ajaminen ei ole kovin miellyttävää. Talviaikaan tie on suljettu ja se avataan vasta keväällä kun lumet ovat sulaneet.

Heti maksupisteen jälkeen näkee vuoret jotka kohoavat jylhinä pilvien läpi taivaisiin. Maisemat ovat upeat. Pysähdyspaikkoja on aika tiheään ja niihin kannattaa pysähtyä ihailemaan maisemia ja kuvaamaan. Tiellä ei ole kaiteita joihin olemme Suomessa tottuneet, vaan korkeimmissa paikoissa on kivipylväitä toimittamassa kaiteen virkaa. Edelweißspitzen huipulla on parkkipaikka ja pieni näköalatorni, vaikka näköaloja on muutenkin aivan riittävästi... Välillä näkymä tosin katoaa kokonaan kun pilvi peittää maiseman. Vaikka laaksossa lämpötila olisi +25, ylhäällä vuorilla lämpötila heiluu +8 tietämissä ja navakan tuulen kanssa ilma tuntuu jäätävältä, eli lämpimät vaatteet ja pipo mukaan!
 

 

 

 

Alppitieltä lähtee sivutie Pasterze-jäätikön yläpuolelle. Jäätikölle joka sulaa muuten hurjaa vauhtia, löytää varmasti kunhan ajaa ainoasta mahdollisesta liikenneympyrästä suoraan. Maisema on harmaa, väritön ja karu. Täällä on mahdollista nähdä murmeleita, mutta sen eteen joutuu ehkä nähdä hieman vaivaa. Me ihailimme vain jäätikköä ja jätimme murmelit seuraavaan kertaan.

Kun jäätiköltä palaa liikenneympyrälle ja kääntyy kohti Heiligenblut:ia on upeimmat maisemat jo nähty ja tie lähtee laskeutumaan alaspäin kohti laaksoa. Grossglockner ei ole tarkoitettu läpikaahattavaksi, vaan aikaa kannattaa varata useita tunteja ja edetä rauhassa maisemista nautiskellen. Alppitien varrella on myös mahdollista majoittua jos haluaa käydä patikoimassa näissä upeissa maisemissa. Majoitukset eivät ole erityisen kalliita, n. 60 eurolla sai jo jonkinlaisen majapaikan.

Iltapäivällä maisemaähkyn tultua jatkoimme matkaamme kohti Italiaa. Italian puolelle päästyämme lämpötila kohosi +30 asteeseen ja oli aika riisua norjalaiset lämpösukat ja vaihtaa lämpimät housut hieman ohuempiin. Samalle päivälle mahtui siis lempeää +20 asteen ilmastoa, kylmää jäätävää tuulta, ukkosta ja trooppisen tuntuista +30 astetta.

Ihastuin Itävaltaan(kin). Upeita maisemia, kivoja ihmisiä ja hintataso oli kohtuullinen. Nyt retkeilykärpäsen puraistua on todella herännyt mielenkiinto lähteä patikoimaan Alpeille ja yöpyä vuoristomajoituksissa joihin ei autolla pääse. Tällaisen matkan aionkin toteuttaa lähivuosina. Tämä paikka antaa kuitenkin paljon myös automatkailijalle.

-Suvi

Itävalta - Schafbergspitze - hotelli jyrkänteen reunalla

Heinäkuu 2016

Aamu valkeni Itävallassa harmaana. Olimme yötä kivassa majatalossa nimeltä Gasthof Weinbauer, pienessä Hofkirchen im Traunkreis -kylässä. Tänään ei ollut tiedossa pitkää ajomatkaa, vain noin parisataa kilometriä seuraavaan paikkaan, Schafberg -vuoren juurelle. Sain idean tästä vuorihotellista työkaveriltani joka näytti minulle siitä lehdessä olleen jutun. Innostuin paikasta ja varasin meille huoneen heti, koska arvasin että paikka on niin suosittu että varaus on syytä tehdä ajoissa.

 

Olin seurannut säätä pari päivää ja se näytti koko ajan todella epävakaiselta kuten melkein kaikkialla Euroopassa. Tämä harmitti, mutta totesin ettei säälle voi mitään, joten turha pilata fiilistä! Matkalla satoikin aivan kaatamalla, radiota oli turha yrittää kuunnella koska sateen ropinan ääni peitti kaiken muun alleen.

 

Olimme puolen päivän jälkeen perillä St. Wolfgang im Salzkammergutissa. Sade hellitti  ja pääsimme näkemään hieman myös ympärillemme. Etsimme ensimmäiseksi Schafbergbahn juna-aseman ja kävin maksamassa varauksemme. Olin varannut meille kombi liput, joihin sisältyi junamatkat edestakaisin vuorelle, majoitus sekä aamupala Schafbergspitze -hotellissa. Hintaa tälle kokonaisuudelle kertyi 157 euroa. Pysäköinti lähellä juna-asemaa maksoi 3 euroa.

 

 

 

Kylässä oli meneillään jonkinlaiset festarit. Kävimme seuraamassa hupaisaa festarimeininkiä sekä syömässä ennen junan lähtöä. Kyytiin oli tulossa paljon muitakin, ja menimmekin lähtöportille ensimmäisenä jotta saisimme hyvät paikat.

 

 

Täyteen pakattu juna lähti liikkeelle ja aloitti hitaan matkansa huipulle. Alla lyhyt video siitä, miten jyrkillä rinteillä junarata kulkee.

Mukana oli suuri seurue kiinalaisia turisteja sekä miesporukka Arabiemiraateista. He olivat tulossa huipulle katsomaan sieltä avautuvaa upeaa panoraamanäkymää. Tunnelma oli ahdas eikä matka ylös ollut mitenkään miellyttävä. Valitettavasti kaikkia odotti ylhäällä pettymys, huippu oli pilven sisässä ja näkyvyyttä oli vain muutaman metrin.


Jyrkänteen reuna josta on pudotus tuntemattomaan.



 
Schafbergspitzen juna-asemalta on lyhyt mutta jyrkkä kävelymatka hotellille. Jouduin kysymään junan henkilökunnalta neuvoa mihin suuntaan meidän tulisi lähteä kävelemään, koska kaikki oli sumun peitossa. Löysimme hotellin joka ilmestyi kuin tyhjästä eteemme. Tunnelma oli aavemainen  ja näytti siltä kuin hotellin ikkunoissa olisi jonkinlaiset kalvot estämässä näkyvyyden ulos.

Kävely ylös hotellille.

Hotelli oli sisältä kivan kodikas.



Raput majoitustiloihin.



 
Saimme avaimen huoneeseemme ja lepäilimme siellä hetken katsellen sumuista maisemaa. Sitten alkoi odotus, muuttuko sää, näemmekö niitä kauniita maisemia ollenkaan mitä tänne tulimme katsomaan? Mitään muutosta säässä ei tapahtunut ja päätimme mennä ravintolaan nauttimaan oluet. Nettikin toimi tuskaisen hitaasti.. Huonosta säästä huolimatta lähdimme katsomaan ulos hotellin ympäristöä. Hotelli on aivan jyrkänteen reunalla, ja se näytti aavemaiselta sumun keskellä. Välillä pilviin ilmestyi pieniä aukkoja joista pystyimme näkemään alas laaksoon. Korkeanpaikankammo meinasi iskeä..

Mikään kiikari ei auttanut näkemään sumun lävitse.

 
Palasimme sisälle ja olin jo oikeastaan menettänyt toivoni maisemien suhteen.

Valmistautuessani nukkumaanmenoon satuin vilkaisemaan ikkunasta vielä kerran. Pilviverho oli hälvenemässä! En ole varmaan koskaan pukenut päälleni niin nopeasti ja napannut kameraa mukaani.

Näkymät olivat uskomattomat... kuvat puhukoon puolestaan.

Fiilis oli mahtava, auringonlasku oli upea ja samaan aikaan olin onnellinen siitä etten lähtenyt seikkailemaan vuorelle sumussa. Osassa jyrkännettä on aita, mutta osassa ei ole. Jyrkänteen reunalla oli muistomerkki; joku oli varomattomuuttaan pudonnut. Tämä teki pahaa eikä aivan reunalle uskaltanutkaan mennä.

Seuraava aamu valkeni jälleen sumuisena. Emme jääneet odottelemaan sitä olisiko sumu hälvennyt, vaan lähdimme maittavan aamupalan jälkeen ensimmäisellä junalla takaisin alas. Sumu ei ollutkaan enää niin paha ja pienen laskeutumisen jälkeen paistoikin jo aurinko.

 
Vuorelle on mahdollista myös patikoida, tai tulla esimerkiksi junalla ylös ja patikoida alas.

Tämä menee niiden paikkojen listalle, johon haluan uudelleen! Majoituksen voi varata täältä http://schafberg.net/  

- Suvi